Muutamia mietteitä kasvatuksesta

Kirj.
Helsingissä,
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura,
1914.
John Locke ja hänen Mietteensä kasvatuksesta .
John Locke, Englannin huomattavin järkeisfilosofian edustaja ja sen
ensimmäinen klassillinen kasvatuskirjailija, syntyi 29 p. elok.
1632 Wringtonissa Bristolin lähellä. Hän oli vanhempainsa, lakimies
John Locken (synt. 1606) ja tämän vaimon Agnes tai Anne Keenen
v. 1630 solmitusta avioliitosta syntynyt esikoinen; veli Thomas
syntyi viisi vuotta hänen jälkeensä, mutta kuoli jo hyvän aikaa
häntä ennen. Hänen varhaisemmasta lapsuudestaan ja varsinkin hänen
äidistään tiedetään hyvin vähän. Se vain on varmaa, että koti oli
noina kuohuvina uskonriitojen ja vapaustaisteluiden aikoina ankarasti
puritaaninen, ja että isä, joka lopulta tarttui aseisiinkin parlamentin
puolesta kuningasta vastaan ja sai kapteenin arvonimen, kasvatti
esikoistansa aluksi jyrkässä, alistavassa kurissa, mutta hellitti
sitä pojan varttuessa yhä enemmän, niin että heistä lopulta tuli mitä
parhaimmat ystävykset: kasvatustapa, jota filosofimme myöhemmällä
ijällään kiitollisena muistelee ja jota hän suosittelee kaikkien
noudatettavaksi. Tämä isän suuri vaikutus poikaan tämän lapsuusvuosina
näyttääkin osaltaan kehittäneen Lockessa sitä järkevyyttä, miehekästä
pontevuutta ja kaiken tunteen halveksimista, joka on hänelle niin
luonteenomaista sekä elämässä että kirjoituksissa. Kun äiti, jolle
Locke myöhemmin antaa sen mainesanan, että hän oli hurskas nainen
ja hellä äiti , kuoli jo varhain, ei Locke ole koskaan saanut tuntea
naisellista suloa eikä lämpimyyttä ympärillään — hän pysyi lisäksi
vanhana poikana — eikä hän siis niin monien muiden merkkimiesten
tavoin ole suinkaan ollut äitinsä poika .
Kapteeni Locke osasi käyttää puolueensa saavuttamia voittoja hyväkseen
hankkiakseen pojalleen vapaapaikan Westminsterin koulussa. V. 1646,
14 vanhana, John Locke lähtee jonkun verran kotikasvatusta saatuaan
tähän Elisabet-kuningattaren perustamaan kouluun, kestämään sen kuria,
latinanpänttäystä ja toverien pahaa kohtelua, kokonaista kuusi vuotta.
Sillä Locke, joka oli ruumiiltaan heikko ja kivulloinen ja jota
itsepintainen ja läpi koko elämän jatkuva rintatauti alkoi jo varhain
vaivata, ei ollut suinkaan mikään loistava oppilas, ja vielä vähemmin
kunnostautui hän telmiväin toveriensa leikeissä ja kepposissa. Sen ajan
koulujen kuolettava, älyttömään ulkolukuun perustuva latinan, kreikan,
arabian ja hebrean opiskelu ei myöskään patukoineen, lakkaamattomine
kieliopin jauhamisineen, kaikkea todellista elämää ja hyödyllisiä
tietoja kaihtavine menettelytapoineen tehnyt häneen hyvää vaikutusta,
ja ankarasti hyökkääkin hän myöhemmin koko silloisen koulujärjestelmän
kimppuun.