Luonto ja ihminen: Poimintoja eri teoksista

E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Poimintoja eri teoksista
Kirj.
Suomentanut
Vihtori Lehtonen
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1911.
Täysin kehittynyt maku merkitsee kykyä saada mahdollisimman suurta nautintoa niistä aineellisista lähteistä, jotka vetävät puoleensa meidän puhtainta, täydellisintä henkistä olemustamme; mutta miksi me nautimme näistä muodoista ja väreistä emmekä noista, on kysymys, johon yhtä vähän voidaan vastausta odottaa kuin kysymykseen, miksi me pidämme sokerista, vaan emme malista.
2. Mielenlaatu, joka auttaa oikean maun kehittymistä, on ennen kaikkea kärsivällisyyttä. Se askaroi kaiken sen kanssa, joka sen tielle osuu. Se ei tallaa sitä — siinähän voisi olla helmiä, vaikka ne näyttäisivätkin akanoilta. Se mielenlaatu on hyvää maata, joka on helppo puhkaista, mutta joka hyvin säilyttää siemenensä; se ei salli kelvottomain ajatusten orjantappurain nousta tukahuttamaan heikkoa orasta; lisäksi on se nälkäinen ja janoinen ja se juo kaiken kasteen, mikä siihen putoaa. Se on kunniallinen ja kelpo sydän, joka ei liian hetaasti avaudu, ennenkuin aurinko on noussut, mutta joka ei sitten myös petä; se epäilee itseänsä, voidakseen olla valmis uskomaan ja koettelemaan kaikkea, mutta luottaa kuitenkin itseensä niin paljon, että se ei halua heittää kesken sitä, minkä kerran on alkanut, eikä taas alkaa mitään ensin sitä tutkimatta. Ja nautinto, jonka se saa todeksi ja hyväksi havaitsemastaan, on niin suuri, ett'ei se hevillä anna muodin oikkujen tai sairaloisen turhamaisuuden johtaa itseään harhaan; se ei päästä puoluevimmaa eikä teeskentelyä silpomaan ja vääntämään johtopäätöksiään; sen katse ja sen ihailu ovat liian läpitunkevia — liian eläviä — jotta valkeaksi sivuttu hauta tai matala lähde kykenisivät sitä viekoittelemaan tai sitä ajan pitkään tyydyttämään. Se tarttuu kaikkeen, mitä se rakastaa, niin lujasti, että se musertaa sen, jos se sattuu olemaan ontto.
3. Ihmiset ovat yleisesti yhtä mieltä siitä, että jokainen askartelu, joka tarkoittaa ruumiillisen mukavuuden edistämistä ja aineellista hyötyä, on epäjalo, sekä että jokainen askartelu, joka kohdistuu vain henkeen, on jalo; minkä takia geologia muka menettelee paremmin pukiessaan kuivuneita luita niiden entiseen asuun ja kaivaessaan ilmoille ammoin hävinneitä olentoja kuin etsiessään lyijysuonia tai rautakerrostumia; minkä takia tähtitiede toimii viisaammin avatessaan meille taivaan asunnot kuin opettaessaan meitä purjehtimaan; minkä takia kasvitiede tekee kiitettävämmän työn selvitellessään kasvien rakennetta kuin puristaessaan niiden mehuja; minkä takia lääketiede suorittaa paremman tehtävän tutkiessaan ihmisruumiin elimistöä kuin asetellessaan sen jäseniä paikoilleen. — Niin on kuitenkin järjestetty, että meidän kehoitukseksemme jokainen askel, jonka me suuntaamme tietämisen korkeampia aloja kohti, myös jossakin suhteessa antaa käytännöllisiä tuloksia; että kaikki luonnon suuret ilmiöt, joista vain enkelit voivat pyrkiä saavuttamaan täydellistä tietoa, mutta joita me voimme oppia tuntemaan vain osittain, vaikuttavat kuitenkin, yhä enemmän ja enemmän ilmaistessaan meille Hänen olemustansa ja kunniaansa, jossa ne iloitsevat ja me elämme, niin suotuisasti ja levittävät niin suurta aineellistakin siunausta, että kaikki alemmat olennot iloiten sen tuntevat ja halajavat sitä koko sillä voimalla, minkä heidän epätäydellinen luontonsa sisältää; että suurien virtojen, jotka riemuiten täyttävät kummut kumealla kohinallansa ja laaksot kiemurtelevalla hohteellansa, täytyy kuitenkin elättää oma osansa ketoa ja kantaa omia lastilaivojansa; että ne hurjat liekit, joita Alppien on kiittäminen syntymisestään ja tultasyöksyväin vuorten kauhuistaan, sulattavat meille metallisuonen ja lämmittävät elähyttävän lähteen; ja kaikki tämä tapahtuu, toistan sen vieläkin, meidän kannustamiseksemme eteenpäin eikä meidän parkitsemiseksemme — sillä tieto on oma palkintonsa: — yrteillä on parantava voimansa, kivillä raha-arvonsa ja tähdillä määrätyt kimaltelemishetkensä.