Vapaudesta

Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
John Stuart Mill
Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki, 1891.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa.
Ajatuksenvapauden ylevämieliselle kannattajalle Professori Th. Rein'ille omistaa käännöksen syvästi kunnioittaen
Suomentaja.
Hänen rakkaalle ja katkerasti kaivatulle muistollensa, hänen, joka oli innostuttavana ja osittain tekijänä kaiken, mitä parasta on minun kirjoituksissani — ystävän ja vaimon, jonka ylevä totuuden- ja oikeudentunto oli minun voimallisin kiihottajani ja jonka hyväksyminen parhain paikkani — omistan minä, tämän kirjan. Niinkuin kaikessa, mitä minä olen moneen vuoteen kirjoittanut, on siinä yhtä paljon hänen osaansa kuin minun. Mutta nykyisessä muodossaan on teos varsin vaillinaisesti joutunut hänen arvaamattoman avukkaan tarkastuksensa alaiseksi, sillä muutamat kaikkein tärkeimmät osat lykättiin vastaiseen, huolellisempaan tutkimukseen, jota ne nyt eivät enää koskaan saa. Jos minussa olisi miestä maailmalle ilmottamaan puoletkaan niitä suuria ajatuksia ja jaloja tunteita, jotka peitettiin hänen hautaansa, tekisin minä enemmän hyvää, kuin arvatenkaan lähtee mistään, mitä minä voin kirjoittaa ilman hänen melkein verrattoman viisautensa elähdytystä ja tukea.
Ensimäinen luku Johdatus Toinen luku Ajattelemisen ja keskustelemisen vapaudesta Kolmas luku. Individualisuudesta yhtenä menestyksen aineksena Neljäs luku. Rajoista yhteiskunnan vallalle individin yli Viides luku. Sovellutuksia
Johdatus.
Tämä kirja ei käsittele n.s. tahdon vapautta, jota niin onnistumattomasti on asetettu väärin nimitetyn filosofisen välttämättömyyden vastakohdaksi, vaan yhteiskunnallista eli kansalaisvapautta, s.o. sen vallan luontoa ja rajoja, jota yhteiskunta oikeudenmukaisesti saattaa käyttää yksityisen yli. Tämä on asia, jota harvoin on esitetty ja tuskin koskaan yleisemmältä kannalta keskusteltu; mutta kuiteinkin se syvästi vaikuttaa salaisella läsnäolollansa meidän ajan käytännöllisiin riitakysymyksiin ja on varmaan pian saava itsensä tunnustetuksi tulevan ajan elinkysymykseksi. Se ei suinkaan ole uusi; päin vastoin se on ammoisista ajoista tavallansa hajottanut ihmiskunnan osiin. Nykyaikana, kuin ihmiskunnan sivistyneemmät osat ovat niin kauaksi edistyneet, esiintyy se itse uudessa muodossa ja vaatii erityistä, perusteellisempaa käsittelyä.