Dyre Rein: Kertomus isoisän isän talosta

Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kertomus isoisän isän talosta
Kirj.
Norjankielestä suomentanut
Anton Helve
Helsingissä, Suomal. Kirjallis. Seuran Kirjap. Osakeyhtiö, 1907.
I. Lepokuva. II. Dyre Aakisen Rein. III. Syksy. IV. Joulu. V. Tuomari ja hänen rouvansa. VI. Rein ja Merete. Epiloogi. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin.
Lepokuva.
Mahtava joki, joka muina vuodenaikoina kohisi vuolaana virtana metsäseudun läpi, — välkkyen kuin vielä käyttämätön sahanterä sankassa tukkimetsässä, — virtasi nyt pitkällisen kesäkuivan jälkeen painuneena korkeiden hiekkariuttojen väliin. Kuuset ja männyt tihkuivat pihkaa tukahduttavassa kuumuudessa, eikä lehtipuissa värähtänyt ainoakaan lehti. Pölyinen maantie, jonka peninkulmakivissä oli kuningas Kristian V:n kuva, kimalteli kullankeltaisena juovana aitojen välissä…
Vanha tuomarintalo, jonka suuri, punainen taittokatto kohosi korkeiden vaahterain ja poppelien välistä, komeili arvokkaana kesäisessä autereessa harjun rinteellä.
Näin päivällisaikaan näytti talo kuin kuolleelta, — niin oli siellä autiota ja hiljaista —
Riihen vieressä seisoivat kahdet tuolirattaat, ja niiden vieressä söivät heinää valjaista riisutut ja liekaan pannut hevoset. Koirankopin varjoisalla puolella loikoi muhkeaturkkinen Ajax huohottaen. Se koetti vähän aikaa seurata silmillään paria kanaa, jotka rohkeanlaisesti näyttivät lähestyvän suljetun puutarhan portin vieressä kasvavia nokkosia, mutta painoi sitten unisena syvästi haukotellen suuren päänsä käpäliensä väliin…