Elinkautinen

E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
Kirj.
Jonas Lie
Norjankielestä suomennettu.
Hj. Hagelberg, Tampere, 1889. Emil Hagelberg'in ja kumpp. kirjapainossa.
Niin kuin prinssi kehdossaan , — niinhän sitä sanotaan — näkymättömät haltijattaret ja lapsuuden viaton rauha suojanansa!
Mutta minkälainen haltijatar se oli, joka Barbron Nikolain kehdon ääressä asuskeli, sitä ei ole helppo sanoa. Siellä läkkisepän luona kaupungin äärimmäisessä osassa pienessä majassa, jonka rikkuneet akkunanruudut olivat ryysyillä tukitut, tapahtui monenmoisia majoituksia ja asukaslisäyksiä varsinkin öiseen aikaan, kun joutoväellä ja kulkevaisilla oli asunnoista puute. Siellä meluttiin usein kelpo tavalla, eikä se ollut mitään harvinaista, että tappelun tuoksinassa kehto kumoon keikahti tahi että humalainen mies pitkin pituuttaan siihen lapsen päälle hoipertui.
Barbro oli Nikolain äidin nimi, ja hän oli kotiperää Heimdalvuoristosta, sieltä jostakin kaukaa tunturiseuduilta — oikea tunturityttö alkuperäisintä laatua, punakka ja valkoinen, kookas, jäntevä ja leveähartiainen, hohtavan terve, hampaat kuin vaahto lypsinastiassa. Hän oli kuullut karjakauppiasten tunturein yli matkustellessaan niin paljon kaupungista kertovan, että jonkunlainen kaiho eli rauhattomuus oli hänet vallannut.
Ja hän oli lähtenyt kaupunkiin palvelukseen ruvetaksensa.
Tämmöiseen toimeen sopi hän juuri yhtä hyvin kuin siistimätön heinäsuova kaupungin siistille kadulle tahi lehmä rapuille, se on suoraan sanoen: ei ollenkaan.
Ja niinpä oli hänellä vielä tapana kuluttaa aikaansa torilla joka ainoan heinäkuorman vieressä seisoskellen. Hänen täytyi katsella ja tunnustella heiniä… eiväthän nuo ensinkään tunturiheinäin kaltaisia olleet, ei, eivätpä olleet!… Tunturiruoho kun on niin pehmeätä ja hienoa… ja entäs haju sitten! — oh—hoo… ei!
Mutta emännälläpä oli piialle muuta tehtävää kuin antaa hänen kaiket aamupäivät torilla seisoskella ja heinämiesten kanssa pakinoida! Ja niin sitä Barbro luisti palveluksesta palvelukseen, luisti yhtä päätä alaspäin sekä palkan että isäntäväen puolesta. Hänellä oli vaan tämä yksi vika, tällä Barbrolla — sillä reipas ja rehellinen ja tunnokas hän kyllä oli —; mutta tämäpä se olikin semmoinen vika, joka hänet kerrassaan teki kelvottomaksi ja mahdottomaksi minkäänmoiseen palvelukseen kaupungissa!