Pahuuden voimia

Kirj.
Jonas Lie
Norjan kielestä suomensi
I. K. Inha
Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Otava,
1893.
Bonde-Bergin tavalliset isoääniset kokkapuheet, joita hän
ravintolahuoneessa lateli lukuisalle ja kiitolliselle kuulijakunnalle,
olivat jo alkaneet melkoisesti laimentua. Kämnäri & dispasöri Vaage
oli juuri lopettanut tuoreen turskan ja puolisen pullonsa punaista
viiniä, sekä tuli nyt päällystakkineen, lakkineen ja sikari hampaissa
ruokahuoneesta, jossa vielä istui pari henkeä pöydän päässä,
ostereistaan ja portteristaan loppua tehden. Hänpä oli päättänyt
käväistä sataman jäällä ja laivasillalla, ennenkuin meni kotia levolle.
Odotettiin höyrylaivaa, ja se oli tänä iltana saanut täyteen ravintolan
ja klubihuoneet rouva Michelsenin hotellissa. Kahdeksasta saakka oli jo
kestänyt odottaa.
Raikas löyhäys tuntui savun, katkun ja pakinan keskellä joka kerta
kun ovi aukesi, ja sisään kurkisti pakkasesta punottava naama, ja
tulokkaita aina tervehti tuo samainen — Joko näkyy? — eikö vieläkään?
Näin sydäntalvella eivät laivat päässeet lähemmä kaupunkia, kuin
selälle jään reunaan. Siellä ulapalla kävi höyrylaivain vaikea
talvitie, sulassa Itämerelle vievässä valtaväylässä, välitse kiinteän
maajään ja ajelehtivain, kasaantuneiden, silmän kantamattomiin
ulottuvain merijäiden, joihin oli jäätynyt monikin laiva. Ja
kaupunkiin, joka myöskin oli jään saartamana, vaikka alati pysyi
paikallaan, jonka ohitse herkeämättä vaelsi tuo samainen talvinäytelmä,
sinne saapuivat höyrylaivat tähän aikaan vuotta oikeana pelastuksena.
Niin kävi kuin tirehtori Anders Bratt oli sanonut, lyöttäytyessään
klubihuoneessa vistipöydän ääreen, että kyllä oli paras vielä runsaan
tunnin malttaa mieltänsä.
Harrestad, laivain muonaaja, oli erehdyksestä joutunut tänä
iltana tirehtorin, konsuli Muhvadin ja vakuutusasiamies Thesenin
pelikumppaniksi. Hän istui kuin henkensä kaupalla, varovaiset pienet
silmät sinne tänne häälyen — siinä lyötiin lehteä niin arkailematta,
niin kerrassaan toisin, kuin hänen tapansa liikkua vähillä ja
kunnioituksensa penniä kohtaan olisi mitenkään antanut myöden.