Ekkehard: Kertoelma kymmenenneltä vuosisadalta

E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kertoelma kymmenenneltä vuosisadalta
Kirj.
175:nnestä saksalaisesta painoksesta suomentanut O. A. Joutsen
WSOY, Porvoo, 1901.
Tämä kirja on sepitetty siinä hyvässä uskossa, ettei historiankirjoitus eikä runous kumpikaan kärsi siitä mitään haittaa, että ne solmivat keskenään sydämmellisen ystävyyden ja liittyvät yhteiseen työhön.
Jo vuosikymmeniä ovat esi-isiemme jälkeenjättämät historialliset muistomerkit olleet kaikenpuolisen tutkimuksen esineinä; parvi ahkeria myyriä on kaivanut keskiajan maaperää joka suuntaan ja uutteran kaivamisensa tuloksena tuonut päivän valoon sellaisen joukon vanhoja aineksia, että kokoojat itsekin siitä usein joutuvat ihmeisiinsä; kaunis ja aivan omintakeinen kirjallisuus, taaja joukko muistomerkkejä kuvaavan taiteen alalta, omalle perustalleen orgaanisesti rakennettu valtiollinen ja yhteiskunnallinen elämä makaavat hajallaan edessämme. Ja kuitenkin on kaikkien näihin pyrintöihin uhrautuneiden hyvien voimien tuskin onnistunut levittää laajempiinkin piireihin iloa historian oikeasta ymmärtämisestä; heidän lukemattomat nidoksensa seisovat rauhallisesti kirjastojemme hyllyillä, siellä täällä on niiden päälle kutoutunut lupaavalta näyttävää hämähäkinkinaa, eikä puutu tomuakaan, joka säälimättömästi kaikki peittää, — niin että ei tunnu aivan mahdottomalta sekään ajatus, että kaikki nämä muinaissaksalaiset muistomerkit, jotka vasta ovat päivän valoon manatut, jonakin aamuna kukon kiekuessa jälleen ovat vaipuneet unhotuksen sorakasoihin ja tuhkakumpuihin, kuten tarinan kummitteleva luostari meressä, josta vain hiljaa kilahteleva kellonen antaa heikon viestin syvältä aaltojen alta.
Tässä ei ole paikka ruveta tutkimaan, miten suuressa määrässä syy tähän seikkaan on etsittävä tieteellisyytemme metoodista ja harjoituksesta.
Muinaisaikaisten aineksien kokoaminen voi, kuten kultajyvästenkin kokoaminen, muuttua intohimoksi, joka kantaa ja haravoi kokoon päämääränään ainoastaan kokoaminen, ja aivan unhottaa, että saatu metalli on myöskin puhdistettava, sulatettava ja hyödyksi käytettävä. Sillä mitä muuten saavutetaan?