Suomen historia

Koetteeksi kerrottu lyhykäisessä järjestyksessä
Kirj.
Helsingissä, G. O. Vaseniuksen präntistä, 1839-1840.
Präntättäköön: J. M. af Tengström .
Suomalainen sananlasku:
Jumalalla onnen ohjat, Luojalla lykyn avaimet; Vaan ei Kateen kainalossa, Pahansuovan sormen päässä.
Esipuhet.
Tässä annetaan nyt Suomen rakkaille asujamille ensimmäinen yritet kotimaan muinaisten asiain kertomiseen omalla kielellä ja vähän pitemmässä järjestyksessä. Ennen ei ole tiettävästi kotohistoriallisessa aineessa Suomalaisille Lukijoille kirjoitettu muuta, kun aivan vaillinaisia Ajantietoja, joita Virsikirjoissa ja joskus erittäinki on präntätty, paitsi sitä lyhykäistä osotusta entisissä Turun Viikko-sanomissa.
Syy tähän koetteeseen oli seuraava. Kun Mehiläisen toimittaja, Herra Tohtori Lönnroti, kuukauskirjassaan tahtoi antaa Suomalaisille maanmiehillensä tietoja kotimaan tapahtuneista asioista, ensimmäisistä ajoista ja nykyiseen aikaan asti, eikä ollut hänellä itsellään, muilta Suomen kielen ja muinaistiedon karttumista tarkoittavilta teiltänsä, tähän tilaa ja joutoa, niin vaati hän minua asiaan ryhtymään. Samalla antoi hän valmiiksi kirjoitettuna avuksi, mitä Historiassa sivv. 1-12 ja 65-71 löytyy luettavana, joka siis on hänen tekoa, paitsi muutamia muutoksia sanain kirjoittamisen laadussa. Alkutarkoituksena oli suomentaa v. 1832 Turussa präntättyä ruotsinkielistä opetuskirjaa, nimellä: Lärobok i Finlands Historia och Geografi, ja siihen lisäillä muista kirjoista, mitä olisi asiaan sopivaista ja maanmiehille tietä tarpeellista. Alakirjoitettu, joka ei katsonut voimainsa määrää, rupesi työhön. Mutta työn alla havaitsi hän, kuinka oli vaikeata solmeta yhteen muista kirjoista otetuita tietoja suomennettavan kirjan kanssa, ja hänen täytyi melkein kokonaan poiketa mainitun kirjan kerrontalaadusta ynnä ruveta tavallaan uutta umpitietä puhkomaan. Turun pispat pantiin kokoonpitäväksi perusteeksi, ja Ruotsin ynnä Venäjän Historian päätapahtumat ylisen Maanhistorian kanssa yhdistäväksi siteeksi, niinkuin senlaista Suomen Historian kirjoituslaatua jo kotvan onki pidetty asianomaisimpana. Paitsi kirjan sisässä nimitetyitä lähteitä, joista Porthaani, Tengströmit ja Hippinki erittäin ovat mainittavat, ovat kerrotut tiedot Reinin, Arvidssonin, Ryhsin, Lehnbergin ynnä muittenki tänne koskevista kirjoituksista keksityt ja kootut. Niin on tämä historiallinen koetet syntynyt, aina joka kuukauden Mehiläis-osaksi kokoonajateltu ja valmistettu, eikä ole pitemmän ajan mietintä hänellä ollut osana. Sentähden onki siinä epätasaisuus ja horjuva järjestyksen hakeminen tavattava, jota olemme kirjoituksessa Suomen Historian Pääkappaleista kokeneet oikasta, osottain siinä samalla, alkavaisen hyväksi, lyhykäisen silmänteen koko Historian sisälläpidosta. Muuten on tämä Historia loppupuolella, jossa sen pitäisi olla pisimmän, kuitenki lyhykäisimmästi kerrottu, johonka on syynä, että tahdoimma viimmevuodella lopettaa koko Historian ja että aika ja sia ei pitempätä lausetta suvannut eikä sietänyt.