Kruunun metsissä

Kyösti (Juhana Kokko)
Olen ajatellut, että lähtisit tänään käymään kirkolla, sanoi Seinustan ukko Heikille, joka omiin ajatuksiinsa vaipuneena nojasi lynkäpäiksillään pöydän päätä vasten.
Olisi kai parasta lähteä jo tänään, jatkoi ukko, joka istui pöydän takana tuolla Seinustan pirtissä. Lutheruksen postilla oli hänellä vielä avoinna edessään. Päivän saarnan oli hän juuri loppuun saanut. Muu talon väki oli ukon lukemasta tauottua hajaantunut ulkosalle.
Tänään ehtisi vielä Korven torppaan yöksi, sieltä ehtisi huomenna pääjoen partaaseen ja sillä tavalla pääsisi tiistaina hyvään aikaan kirkolle, lisäsi vielä ukko ja sipasi vankkaa mustan harmaata tukkaansa. Samalla tirkisti hän pienillä terävillä silmillään vankkain vaskisankain ylitse Heikkiä, käänti suurta mälliä suupielessään, josta valui ilettävää jälää sängettyneelle leuvalle, kohautti löntterömäisiä hartioitaan ja laski suuret nyrkkinsä pöydälle.
Heikki kohautti myös nuorta solakkaa ruumistaan vähän pystympään ja silmäsi ikkunasta elokuun taivaalle, missä aurinko paahtoi ylimmällään.
Ukko kohosi verkalleen seisoalleen, sulki postillan ja pani sen tuolla pöydän päässä seinällä riippuvalle kirjahyllylle. Siellä oli joukko muitakin kirjoja. Oli siellä suuri Raamattu, Huone-Postilla, Uskonharjoitus Autuuteen, Uskon-Peili, Aarre-Aitta, Kristityn Vaellus y.m. hartauskirjoja. Ja tuolla ylähyllyllä oli sen lisäksi vanhoja Lähetys-sanomia, olipa muuan vuosikerta amerikalaisia lehtiäkin.
Aiotteko tekin, setä, taasen hakea puita? kysäsi Heikki astuen ikkunan eteen ja silmäillen Isonvaltimon aaltoja, jotka hiljalleen vierivät siitä ohitse yhtyäkseen muutamien penikulmien päässä olevaan pääjokeen ja virratakseen sitten muutamien penikulmien päässä olevaan mereen.
Niin olen ajatellut.
Entäs takuukirjat?
Mene ja käske Jussin hakea metsänvahti tänne sillä aikaa kuin me syömme, sanoi ukko.
Heikki käveli mielistellen ovea kohden, seisahtui ja näytti arvelevan, astui muutaman askeleen, seisahtui taasen.