Räisäspoika

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Werner Söderström, Porvoo, 1888.
Werner Söderströmin kirjapainossa.
Pitkät ovat pohjolan talviset yöt. Eihän niistä pilvisinä päivinä jää paljon muuta kuin kaksi hämärää, varsinkaan näin Joulun edellä. Mutta kun taivas käy sekeesen, niin näkyyhän se aurinkoki muutaman tunnin aikaa. Nytkin olivat sen säteet tunkeutuneet Kuppasen pirttiin, missä Suutari-Elkko pisteli noin kymmenvuotiselle talon Aapolle pitkävartisia pieksusaappaita. Sentähden olikin Aappo aamusta alkaen uskollisesti istunut suutarin vieressä sivupenkillä. Siihen sivu-akkunan eteen oli Elkko aukaissut suutari-arkkunsa ja levittänyt työkalunsa. Itse istui hän akkunaan päin jakkaralla, pisteli ahkerasti kenkää, ottipa toisinaan vasaranki ja kapautteli sillä muutamia kertoja neulostansa. Mutta Aappo se vaan katseli tuota tointa niin tarkasti, että olisi luullut hänen aikovan mieheksi tultuaan suutariksi. Mutta ei toki sentään. Hänkö suutariksi! Rikkaan Kuppasen ainoa poika. Jos joku olisi uskaltanut tuota mainitakaan, olisi hän varmaankin saanut koko talonväen leppymättömät vihat. Olihan se toki Kuppasen talonväki siksi parempi suutareita ja muuta talonväkeä, ett'ei sen sopinut niiden kanssa pirtissäkään asua.
Hetken päästä aukeni ovi ja repaleinen, avojalkainen noin kymmenvuotinen poika tunkeusi sisään. Hirveän suuri, alemma korvia painunut karvareuhka oli hänellä päässä. Repaleinen, päällisitön ja kova turkinkapura verhosi muuta ruumista. Sen alla olivat karkeat hurstihousut ja paita. Vettä ei tämä puku — enempää kuin pojan silmät ja kädetkään — ollut nähtävästi saanut pesun muodossa osakseen kaukaan aikaan. Ne ainakin olivat yhtä mustat kuin viisi viikkoa riihenpuinnissa käytetyt säkit.
Ka Räisäspoika! huudahti Aappo.
Eikös tämä ole teidän ruotipoika? kysyi Elkko.
Sehän tämä on , tokasi Aappo.
Poika raukka, sinulta ovat jo isä ja äiti aikoja sitten kuolleet…
Mitä heistä sitten olisi hyvää ollut , kiiruhti Aappo keskeyttämään suutaria, koko Räisäsen sukuhan on aina ollut mainiota varkaan sukua. Hänen isänsä ja äitinsä ovat olleet varkaita, ja tätinsä torppa Kedonperällä on julkinen varkaan pesä. Parempi on hänelle, että on tullut oikeitten rehellisten ihmisten kasvatettavaksi.