Lastuja I-III

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Juhani Aho
WSOY, Porvoo, 1920
Ensimmäinen kohoelma.
Uudisasukas Kosteikko, kukkula ja saari… Mallikelpoinen Hääpäivänä Kerran konsertissa Kotiin Maan sydämeen Isäntä ja mökkiläinen Idän halla Kurjalan rannalla Alakuloisuuden ylistys Vanha valkama Vanha laulaja Purjeita kuivaamassa Surullinen tarina jäniksenpojasta Iloinen tarina jäniksestä ja pojasta Haltian joululahjat Hirvi Jumalan luomia Pyhitetyt pyydysmetsät Jumalan lintu Metsämiehen muistelma Taikuri Kohtaus oikeuden istunnossa Näköhäiriö Uskollinen Viimeinen rakkauteni Kaksin Nuoruuden unelma
Toinen kokoelma.
Kevätkylmät Joulu Kevät ja kesä Syysmyrsky Kesäinen unelma Sasu Punanen Aave Rakkauden kirje Ruokarouva Helsinkiin Vastamyrkky Vanha nuorimies Mennyttä kalua »Oi, jos oisin virkamies» Vanha muisto Salaperäinen tarina Urotyö »Hätääkärsivien hyväksi» Taiteilija, joka oli maalannut paljaan naisen Hyppäys toiseen maailmaan Kotoinen kylyni Onnelani
Kolmas kokoelma.
Isien puu Kaukana ja korkealla Kevään kevät Synkän korven sydämeen Syyskuun kesä Syksyllä Imatralla Rautatiejunassa Suurin totuus Kuvain kumartaja Ihmisen pelko Pienehkö, pyöreä, pehmeähkö Nuori sielu Öman onnensa seppä Yhdistysten aikakaudella Liian suuria miehiä Liisan lehmä Naimajuttu Kujeelan Matti »Nyt ne tulee!» Viimeinen ponnistus Koulumuistoja Unholaan Hätä Kielletty hedelmä Ilkityö Hula Hektor II Mullikka Verikaste Väinämöisen kantele Sovintojuhla Sydänmaankylän kansakoulu Juhannus Tuulien käänteissä Miten tahtoisin elää ja miten kuolla
_Puusta asetta vuoleksiessa lennähtelee puusepältä lastuja hänen työhuoneensa permannolle. Yksi ne lakaisee ovesta ulos, toinen nakkaa lieteen palamaan, kolmas heittää lapsille leikkikaluiksi.
Tämmöiset kirjaniekan kynäelmät ovat lastuja nekin. Kun ei niitä aina henno tuleenkaan työntää, niin jättää ne niiden poimittaviksi, jotka siitä kenties ovat huvitetut.