Kulku-ukon kertomuksia kansan elämästä

language: Finnish
Kirj.
Juho Reijonen
Jyväskylässä, K. J. Gummerus, 1905.
I. Käräjäsankari II. Illisko III. Ukko-Tuomari IV. Herrasväkeä V. Hulivili VI. Maailmanloppu Korpivaarassa VII. Sotavanhusten joulu
Sippo Kelles, joka asui Haapaniemen takalistolla, ei ollut paljon maailmaa nähnyt, vaikka hänellä oli: oma torppa, oma emäntä, Maija-Liisa, ja neljäs osa tusinaa omia lapsia . Olihan se Sippokin aikoinaan rippikoulun käynyt tahi oikeastani kaksikin rippikoulua, mutta siitä oli jo hyvin kauan. Eiköhän, olisi jo kertynyt pariakymmentä kesää — talvia, lukuunottamatta — jos ne kaikki olisi yksitellen yhteen keräillyt.
Niillä rippikoulumatkoillahan sitä oli nähnyt yhtä ja toista. Kirkonkylän rannassa oli aina kerran viikkoon käynyt höyrylaiva ja aikansa laiturissa pihistyään ja puhistuaan surkeasti mölähtänyt ja niin sanomin, ilman airoitta ja purjeitta, alkanut mennä puksuttaa pitkin siintävää selkää; mihin asti lienee mennytkään aina Kiviniemen taakse, kukatiesi kauemmaksikin.
Oli niitä ollut katsottavina muitakin ihmeitä, niinkuin esimerkiksi semmoinen kumma, kun kanttori ja kauppamies Äänäkäinen ajaa viilettelivät pitkin maantietä ilman hevositta kaksipyöräisillä kärryillä. Mutta ne kärryt! Niissä oli kaksi pyörää kyllä, mutta ei rinnakkain, niinkuin oikeiden ihmisten kärryissä, vaan peräkanaisin. Eikä niissä ollut edes aisoja, ei lavoja, ei kakkuloita, ei edes istuinta. Vai istuinta, kun ei ollut edes kunnollista vippalautaa! Olihan vain pyörien välissä noin haravan varren paksuinen musta keppi. Ja uskokoon, ken tahtoo — — mutta sillä istui mies ja ann' soittaa eteenpäin, kuin kilpahevosen reessä. Jotta ei istuinlihoja kovin lyöttäisi, oli kepin päälle viskattu tuohikinko. Semmoista hamppua ne sitte menivät, että ei ennättänyt kunnolla katsoakaan, ja pim, pim kilahti vain kerran takanasi, niin jo olivat sylien päässä edelläsi, eikä niitä kauhistuksia saanut kiinni juoksemallakaan, vaikka toiset pojat kyllä koettivat toisenkin kerran .