Vaihdokas: Kuvaus vanhan kansan elämästä

Produced by Matti Järvinen and PG Distributed Proofreaders.
Kuvaus vanhan kansan elämästä
Kirjoitti
Juho Reijonen
Ensimmäisen kerran julkaissut Werner Söderström 1884.
Muuan Itä-Suomen kauniimmista kirkonkylistä on kahden ruohorantaisen järven väliin pistävällä niemellä. Niemen keskitse idästä länteen — tahi lännestä itään, jos niin tahdotaan — kulkee kohtalaisen korkea kangasharju. Näköala harjulta on laaja ja vaihteleva. Niemen ympärillä päilyvät monisaariset vedet. Sen keskipalkoilla latistuu harju alangoksi, antaen siten sijaa parille hietarantaiselle lammille, joiden äyräillä humisee muutamia korkeita kelohonkia. Siellä täällä näkyy sarja istutettuja puita: hieskoivuja, hyötyisiä pihlajapensaita ja solakoita, lipiseviä haapoja. Kylä näyttää, ikäänkuin kihisevän huiskin haiskin rakennetuista taloista ja mökeistä, joita viimeksimainituita nähtävästi on monta vertaa enemmän kuin edellisiä.
Harjusta pohjoiseen päin näkyy etäällä siintäviä korkeita vaaroja, saaria, salmia, kellertäviä viljavainioita, muutamia muhkeita taloja ja nuorta, tummanvihreätä kuusikkometsää. Harjun etelävierre on loivempi. Sitä peittää metsä, jossa paraasta päästä kasvaa räkämäntyjä, ja niiden välistä Keidaslammin kirkas vesi kimaltelee kesäisen päivän laskeutuessa. Lammin rannalla sijaitsee iso ja ikirikas Lampelan talo, jonka viljavat, savimultaiset pellot ulottuvat järveen saakka.
Lampela lähimpine, hyvin ruokottuine ympäristöineen on, kuni ihana keidas tuon kaksilaskoksisena penkereenä sille puolen alenevan, vihannan erämaan keskellä, jos sitä erämaaksi voi sanoa. Suunnattoman suuren vaskikäärmeen tavoin kiemurtelee talon lähitse ruosteenkeltainen maantie. Kylän itäpäässä lyöpi se vielä muutamia lenkoja, ikäänkuin ei mielellään tahtoisikaan kylästä erota, vaan päästyään vanhan kellotapulin ohitse, lähtee se rohkeasti eteenpäin teille tietymättömille suorana, kuni mittarin linja ikään.
Noin pari miespolvea takaperin oli tapulilla vieressänsä uskollinen toveri. Se oli jyrkkäkattoinen ja varsinkin ulkopuolelta vahvasti tervattu ristikirkko, mutta nyt se jo aikoja sitten on hajotettu erään Herrassa nukkuneen provastin toimesta. Seikka, joka tuohon hajotustoimeen johti, oli seuraava. Pappilan kellokas lähti eräänä päivänä kirkkomaalle jaloittelemaan ja kun kirkkomaan aita oli huono, pääsikin se sinne. Haudankaivaja, tolvana, oli heittänyt vasta kaivamansa haudan ihan peittämättä ja Perjakka taittoi siihen pudotessaan niskansa. Haudankaivaja menetti virkansa ja kirkkomaalle päätettiin hankkia uusi aita. Kirkon seinähirret havaittiin tanakoiksi aidaksiksi ja sitten ladottiinkin niistä jo uutena vanhan näköinen ja ummelleen kymmenen vuotta kestävä aita suojelemaan kuolleitten rauhaa ja elävien elämää. Hirren lopuskoista rakennettiin kylän keskellä olevalle, kauniille kummulle vankihuone, jonka viereen eräs kirkon patsaista pystytettiin — kaakinpuuksi.