Kreetan harha-askel

Kirj.
Juho Koskimaa
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1922.
Järki ja periaate Kreetan harha-askel Carl Eneas Brovallin naiminen Sara-Niilan lapsen kuolema Pororuhtinas kuolee Anselmi Kaarretahon vaivojen loppu Liian myöhään Suurten jokien varsilta Jokihulluutta Kohtaus joella Mikko Puuperä Tiltu Erämaan henkeä Kunnia
Ulkona on kuuma kesäinen päivä, mutta sisällä, konttorihuoneistossa, on viileää. Kirjoituskoneet naksuttelevat, isojen konttorikirjojen lehdet kahisevat, kun niitä käännellään, kuljetaan varovasti ja melkein varpaillaan, puhelu on asiallista, virallisensekaista ja puoleksi kuiskaavaa. Konttoriaika ei ole leikintekoa varten, täällä pitää tehdä työtä, täältä hallitaan kahtakymmentäkolmea sahanraamia, kymmeniätuhansia vähäpätöisiä ihmiskohtaloita, satoja taloja ja kymmeniätuhansia hehtaareja. Tämä on pääkonttori, täällä istuu pitkä rivi sileäksi kammattuja herroja, joilla on siisti kesäpuku ja sileäksi prässätyt housunlahkeet; jos heillä sattuu olemaan joitakin persoonallisia mielitekoja ja inhimillisiä pyyteitä, niin olla hyvä ja jättää ne kello viideksi, jolloin konttori suljetaan. Äsken kulki herra konttoripäällikkö ja antoi kalankatseensa liidellä yli salin, sitten kulki herra osastopäällikkö kotkankatseineen läpi huonerivin, ja nyt viimeksi meni herra alijohtaja ystävällisille hymyilleen ja nauravine silmineen, jotka eivät olleet näkevinään mitään, mutta näkivät kaikki. Täällä on kumarruksia ja täällä on kohteliaisuutta, sillä täältä ohjataan kohtaloita. Ja kesäinen aurinko paistaa, mutta paahde kykenee vain viileänä ja kaukaisena tunkeutumaan sisään läpi alaslaskettujen uudinten.
Mutta mikä siellä nyt romisee sisään. Kolinaa ja meteliä, aivan kuin tulossa olisi joku lakkolaisten lähetystö. Lähinnä istuva konttoristi nostaa hermostuneen kysyvänä päätään, ja yksi juoksupojista rientää opetuksen mukaisesti avaamaan ovea.
Tulijat eivät kuitenkaan kuulu mihinkään lakkolaisten lähetystöön, mutta muutenkin se on varsin murheellinen kulkue. Vastaanottajana ja ilmoittajana toimiva konttoristi ei tiedä suhtautuako vai ollako suhtautumatta: mies ja poika saattavat hyvinkin olla kerjäläisiä, mutta eikö miehellä, peijakkaalla, ole pyhäpuvuntapainen yllään.