Pankaa sille nimeksi Nikolai...

Romaani
Kirj.
Jyväskylässä, K. J. Gummerus Osakeyhtiö, 1924.
Tämä tapahtuu kesällä 1917, aikana, jolloin kesäiset päivät ovat kuumimmillaan. Se on kaikin puolin merkillistä aikaa. Jumalan aurinko paistaa niinkuin aina ennenkin ja ihmiset askaroivat toimissaan kasvot hikisinä. Monet heistä ovat suunnattomasti rikastuneet, toisten olot käyneet niukemmiksi, ja he ovat tyytymättömiä ja napisevat. Mutta ilmassa on jotakin enteellistä, ikäänkuin jotakin ennen tapahtumatonta ja kuulumatonta odotettaisiin.
Näihin aikoihin elää myöskin Sarkan Liinu ihaninta aikaansa. Ennen hänellä ei juuri ollut aikaa mihinkään ihanuuksiin ja tuskinpa niitä edes paljon ajattelemaan ja kuvittelemaankaan, mutta nyt sekin aika oli tullut. Että elämä sittenkin oli tällaista! Elämä ja siihen kieltämättömästi kuuluva rakkaus!
Liinu tiskaa astioita auringonpaisteisessa keittiössä, missä kärpäset surisevat ja ruuanlemu täyttää ilman, ja ajattelee rakkauden asioita. Tuossa nurkassa on hänen sänkynsä, tuossa edessä on pesusoikko, ja kastrulleja kimmeltelee seinillä, mutta lasit ja porsliinit hänen on vietävä ruokasalin kaappiin, senkkiin, mikä se nyt on. Ja se onkin viimeinen tiskaus tälle päivälle, sillä iltalaivassa herra lähtee maalle. Ja kahdeksalta alkavat palokunnalla tanssit.
Tanssit, niin juuri. Tansseista ei Liinu juuri ole ennen välittänyt, eikä hän paljon osaa tanssia nytkään, mutta keväällä hän on niissä ruvennut käymään. Aikaisemmin niissä eivät tavalliset tytöt mainettaan menettämättä käyneet, mutta nyt ne käyvät työväentalolla ja palokunnalla ja maneesissa ja missä vaan sattui. Sillä eihän nyt ollut greekkiläistä, ei roomalaista eikä juutalaista, vaan vihamiehet olivat tulleet veljiksi ja vapauttajiksi, ja pian kai yleinen maailmanrauhakin tulisi. Niin Liinu oli kuullut puhuttavan.
Olihan työkansankin asema parantunut. Liinu huomasi sen omasta asemastaan. Palkka ei vielä sanottavasti ollut noussut, mutta vapaata aikaa oli jo paljon enemmän. Mutta niitä juttuja ei Liinu enemmältä ajatellut, sillä hän oli luotu tekemään työtä ja teki mielellään. Hänen ajatuksensa pysyi vain rakkaudessa.