Pohjalaisia ja peräpohjalaisia

Kirj.
Juho Koskimaa
Oulussa, Pohjolan Kustannus-Osakeyhtiö, 1920.
Erämaan laki Varkaus Sara-Niilan uutistalo Tunturi-Heikki ja hänen rahansa Eerik Lensmanin kääntymys Muutaman jätkän kesä-idylli Hautausmaalla Sunnuntai-aamuna Sanni Pientä odotusta Palaava kapinoitsija Jaskan äkkikäännös
Siellä, missä kruunun poroaita katkaisee vuolaan Tuntsan, autiossa erämaassa, on aidanvartijoilla hataraseinäinen kotansa. Ei kylää, ei taloa, ei edes tölliäkään kymmenien peninkulmien laajuisella alalla. Ääretön, salaperäisyydessään hirvittävä erämaa kaikkialla, minne vain silmäsi käännät. Ympärilläsi on valkea jäkäläkangas kuivine, kaksilatvaisine kuusineen, sen takana samanlaisia jäkäläkankaita, paloja tai vellovia soita, jotka pieni tunturipuro tai joentapainen jakaa ikäänkuin suunnattomiin sarkoihin, ja sitten taas kankaita, soita, tuntureita, vaaroja ja yhtä loputonta erämaata. Edessäsi näet Sauoivan ja Puitsitunturin vaaleat laet, takanasi Värriöiden tunturijonon ja kaukana idässä, kohti Vienanmerta, kohottaa Umptek lumipeitteisiä, mutta laskevan auringon valossa verisiltä näyttäviä huippukaan taivaita kohti. Maantieteilijät kertovat sen olevan toista kilometriä korkean.

Viikkomääriä voit tässä kiveliössä kulkea ja kuulet vain omien askeltesi kahisevan jäkälikössä ja sääskien taukoamatta surisevan ympärilläsi. Joskus voit tavata kuljeksivan porotokan. Se pysähtyy hetkeksi, katsahtaa sinua ihmetellen, pakenee sitten kiiruusti tiehensä, ja sinä kuulet vain sen kavioiden kopseen, joka häipyy kauas erämaan uumeniin. Karhukin, tämän erämaan vakinaisin asujain, antaa sinun rauhallisena kulkea tietöntä taivaltasi ja väistyy kauniisti ja hiljaisesti syrjään. Niin voit kulkea viikkomäärin ja yhä voimakkaampana kehittyy sinussa tunne, että olet heitetty oman harkintasi varaan ja että jostakin, vaaleansinisen taivaan takaa, katselee sinua Isä-Jumala, vartioiden, teetkö oikein tai väärin ja vaatimatta sinua tilille muiden kuin korkean itsensä eteen.