Syksyä ja rakkautta

Kertomuksia Kautisista ja Kulhiasta
Kirj.
Jyväskylässä, K.J. Gummerus Osakeyhtiö, 1925.
Kautisten neuvos Kulhian patruunan menneisyys Kulhian patruuna auttaa ihmistä Tehdas Syksyinen Pan Kruununvouti Viimeinen harha-askel Kulhian tytär Kauppakirja Kolmenlaista matkustamista Kulhian patruuna lähtee Syksyn miehet Uusi aika
Kautisten neuvos
Kun Kautisten neuvoksettarelle vasta tuodaan aamutee, on neuvos jo kauan aikaa ollut ylhäällä. Hän on juonut kahvinsa, pukeutunut, peseytynyt, lukenut tärkeimmät uutiset lehdistä ja tutkinut postia. Jos ilma on siedettävä, on hän lisäksi pistäytynyt ulkosalla, seisahtunut keskelle pihaa ja katsellut joka suunnalle ikäänkuin ennustaakseen ilmaa, vaikkei hän osaa sitä tehdä; ja jos isännöitsijä on sattunut paikoille, niinkuin hän tavallisesti sattuu, kun neuvos on liikkeellä, on hän muutaman minuutin keskustellut hänen kanssaan maanviljelyksestä, karjataloudesta ja sen sellaisesta, myöskin ne asioita, joista hän ei ymmärrä mitään. Mutta isännöitsijä kuuntelee häntä hartaasti ja kunnioituksella, ja voi käydä, että neuvos pistäytyy navetassa, jolloin karjapiiat eivät tiedä kuinka olisivat, ja tallissa, jolloin tallirenkien innokas juttelu taukoaa.
Talvet Kautisten neuvos asuu kaupungissa tai ulkomailla, usein on hän sangen pitkät ajat kesästäkin poissa, ja pitäjällä tiedetään, että hän neuvoksettarensa kanssa on käynyt Egyptissä asti. Eikä tila ole neuvoksen aikana tuottanut erinomaisempia tuloja ellei menojakaan. Joskus neuvos on tästä huomauttanut tilanhoitajaa, mutta tällä ovat aina olleet painavat syynsä. Ja mitäpäs siitä, onhan neuvoksella tuloja muutenkin, on omista perimistään ja on neuvoksettaren perimistä.
Kun ilma on kaunis, kun puutarha ja puisto ja sen monet koivut tuoksuvat, ulottaa neuvos kävelynsä kauemmaksikin. Milloin hän kävelee havupuiden reunustamaa tietä asemalle päin, milloin Kulhian suunnalle, siihen asti, missä Kulhian alati levenevät vainiot alkavat. Tilusten rajalla hän pysähtyy, ottaa hatun päästänsä ja pyyhkäisee nenäliinallaan otsaansa. Sitten hän palaa takaisin mietteissään heilutellen hopeakahvaista keppiänsä, mutta kun hän tulee Kautisten pihamaalle, on hän tavallista äreämpi, ja hänen lempeässä, melkein anteeksipyytävässä äänessään on terävä sivusointi, kun hän käskee käskeä isännöitsijän puheilleen.