Piru: Historiallinen katsaus pirun alkuperään, elämään ja toimintaan

Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
Proofreaders Europe.
Piru
Historiallinen katsaus pirun alkuperään, elämään ja toimintaan
Vironkielestä mukaili Juho Kujala
Ensimmäisen kerran julkaissut Osuuskunta Visa r. l. 1912.
Johdannoksi.
Kaikkien uskonnollisten ennakkoluulojen perustana on se näkymätön alkusyy, mistä ihmisen elämä muodostuu. Ne johtopäätökset, joiden nojalla eri ihmisissä sellaisia ennakkoluuloja syntyi ovat hyvin yksinkertaiset, jokainen yksityinen kuolemantapaus kutsuu nuo ajatukset esiin. Esimerkiksi: nuori, terve mies haavoittui, lyhyen ajan perästä oli hänestä elämä kadonnut ja kylmä ruumis todisti vain enää hänen olemassaoloaan. Ruumis oli muuten entisenlainen, mutta elämää ei ollut. Sitä katsellessa syntyi ihmisissä ajatus: ruumis voi olla olemassa elollisena, sekä elottomana. Johtopäätös: henki ja ruumis ovat eri olentoja. Siten ihminen sai aavistuksen elämän alkuperästä, olentona mikä ei ole yksi; alettiin erottaa ihmisessä kaksi osaa: ruumis ja sielu .
Ihmisissä syntyi luulo, että sielu elää ruumiista eroamisen jälkeen, ollen siitä todistuksena se, että sielu itse erosi ruumiista. Ihminen tarvitsi elämäänsä jatkaakseen syödä ja juoda; siis sitä tarvitsi sielukin. Siitä kehittyi velvollisuus huolehtia tuolleen sielusta, s. o. hankkia sille syötävää ja juotavaa. Kuolleiden sielujen huolehtimisen kehittyi ensimäinen uskonnollinen tapa ihmiskunnan alhaisimmalla kulttuuriaikakaudella.
Ihminen joutui luonnonilmiöiden kanssa tekemisiin: lämmin auringonpaiste ja virvoittava sade edisti kasvien kasvamista ja virkisti niitä, kun taas väliin tuli ankara raesade, tai hävittämä myrsky tuhoisine seurauksineen. Ihminen ei voinut näiden ilmiöiden syitä selittää, mutta hän kuvitteli, että joku salainen voima saa niitä aikaan. Muuta voimaa hän ei tuntenut kun kuolleiden ihmisten sieluja, eli henkiä. Nämä hänen mielestään olivat ne päiväpaistetta, sadetta ja myrskyä, ukkosen jylinää y. m. aikaansaavat salaiset voimat.