Kahden vuoden loma-aika

E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
Kirj.
Jules Verne
Otava, Helsinki, 1907.
I. Myrsky II. Tyrskyissä III. Carrin koulu IV. Pojat suunnittelevat V. Saari vai manner? VI. Neuvottelu VII. Tutkimusmatkalla VIII. P.J.-luola ja luuranko IX. Kuollut merimies X. Hirsilautta XI. Ranskalaisluolassa XII. Ranskalaisluolaa laajennetaan XIII. Talvi kiristyy XIV. Matkalla XV. Metsästysseikkailu XVI. Joulu XVII. Henri, Paul ja Moko XVIII. Vaali XIX. Luistimilla XX. Yhdyskunta hajaantuu XXI. Myrsky-yö XXII. Odottamaton vieras XXIII. Leijasta on hyötyä XXIV. Siinä hän on! — Kuka? XXV. Perämies kertoo XXVI. Walstonin petos XXVII. Taistelu XXVIII. Hyvästi! XXIX. Kotiintulo
Myrsky
Oli maaliskuun 9 päivä vuonna 1890, kello yksitoista illalla. Keskellä merta.
Meri ja taivas olivat yhteen sulautuneet. Kaikki myrskyn henget olivat valloillaan, ne pyörivät hurjaa tanssiansa yli aaltojen — kiitivät ulvoen vaahtopäältä toiselle — pirstosivat veden lumivalkoiseksi pärskeeksi, joka sulautui tiheään harmaaseen sumuun.
Mutta myrskyn paholaiset eivät yksinään pyörineet märällä, keikkuvalla lattialla. Myös kevyttä, sirorakenteista alusta — kuunaria — ne heittelivät vinhaa vauhtia kuohuvilla aalloilla. Kuin elävä olento kuolontuskassa kuunari riensi eteenpäin, aivan kuin sen tervatuissa lankuissa olisi asunut sielu, kiiti nuolena läpi myrskyn ja sumun — pois, pakoon voimia, jotka tahtoivat musertaa sen rajussa syleilyssään… Ja sittenkin — kenties kevyt alus kuitenkin ohjasi kulkunsa suoraa tietä kuolemaan ja perikatoon.
Eteenpäin, yhä eteenpäin hurjaa vauhtia, ja Eteenpäin olikin kuunarin nimi. Mutta vaikka ihmissilmä olisikin kyennyt näkemään aallokkoa peittävän sumun ja yön pimeyden läpi, se ei kuitenkaan olisi voinut lukea laivan nimeä perätaulusta. Laudan, johon suurin kirjaimin oli maalattu Eteenpäin, Auckland — kuunarin kotikaupungin nimi — olivat myrsky ja meri riistäneet mukaansa. Nimettömänä ja avuttomana siro laiva heittelehti pimeällä merellä.