Kapteeni Grantia etsimässä

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Jules Verne
Suomentanut Eino Voionmaa
Karisto Oy, Hämeenlinna, 1922.
Taas laivalla Tristan da Cunha Amsterdamin saari Jacques Paganelin ja majuri MacNabbsin vedonlyönnit Intian valtameren myrskyt Kap Bernouilli Ayrton Lähtö Victorian maakunta Wimerra-joki Burke ja Stuart Rautatie Melbournesta Sandhurstiin Ensimmäinen palkinto maantieteessä Mount Alexanderin kaivokset Australian ja Uuden Seelannin Uutiset Majuri väittää alkuasukkaita apinoiksi Upporikkaat karjanomistajat Australian alpit Teatteritemppu Aland — Zealand Neljän päivän tuska Eden Viiteselitykset.
Ensimmäiset hetket pyhitettiin jälleennäkemisen onnelle. Lordi Glenarvan ei halunnut, että etsinnän epäonnistuminen kylmentäisi ilon hänen ystäviensä sydämissä. Niinpä hänen ensimmäiset sanansa kuuluivat: — Luottamusta, ystäväni, luottamusta! Kapteeni Grant ei ole meidän mukanamme, mutta meillä on varmuus, että löydämme hänet.
Tarvittiinkin vähintään tällainen vakuutus toivon ylläpitämiseksi Duncanin matkustajissa.
Lady Helena ja Mary Grant olivat tosiaan veneen lähestyessä laivaa tähystäneet sitä odotuksen tuhansin tuskin. Korkealta paikaltaan he yrittivät laskea laivalle palaavien lukumäärää.
Milloin tuli nuori tyttö epätoivoiseksi, milloin hän taas päinvastoin luuli näkevänsä Harry Grantin. Hänen sydämensä tykytti kovasti; hän ei voinut puhua ja pysyi tuskin pystyssä. Lady Helena kiersi käsivartensa hänen ympärilleen. John Mangles, joka seisoi hänen vieressään tähystämässä, oli vaiti; hänen kauas näkemään tottuneet merimiessilmänsä eivät nähneet kapteenia.
— Hän on mukana! Hän tulee! Isäni! neitonen puhui itsekseen.
Mutta veneen lähestyessä tämä kuvitelma kävi mahdottomaksi. Tulijat eivät olleet vielä sadanviidenkymmenen metrin päässä laivasta, kun lady Helena ja John Mangles, vieläpä Mary itsekin, silmät kyynelissä, olivat menettäneet kaiken toivon. Oli aika, että lordi Glenarvan saapui lausumaan rauhoittavat sanansa.