Kesäkausi Jäämeren ja Vienanmeren rannoilla: Matkamuistelma

Matkamuistelma
Kirj.
Julius Ailio
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1899.
Alkusanat. Matka Jäämeren rannikolle. Kuolanvuonosta Kalasaarelle. Kalasaarella ja Muurmannin rannikolla. Molemmin puolin napapiiriä. Vienan rannoilla. Lyhyt luku Venäjän lappalaisista.
Alkusanat.
Seuraava matkakuvailu on osittain ilmestynyt jo ennen Kyläkirjaston kuvalehden B-sarjassa . Muodoltaan muuttuneena ja viimeisellä, Venäjän lappalaisia käsittelevällä luvulla lisättynä astuu se nyt eri painoksena näkyville, pyytäen ensi sijassa päästä nuorisomme suosioon. Jos se voi antaa edes osapuilleen tyydyttävän kuvauksen tai vain oikaista joitakin vanhentuneita käsitteitä pohjoisen maankolkkamme pohjoisimmasta luonnosta, jos se voi hiukankin kiinnittää nuortemme mieliä Jäämeren rantamilla ponnistelevain suomalaisveljiemme ja lappdlaisheimolaistemme eloon ja oloon, on kertojan tarkotus täysin voitettu.
Matka Jäämeren rannikolle.
Kenpä ei olisi joskus unelmoinnut näkevänsä Lappia, maata Maanselän ja Jäämeren välillä, jonka talviset revontulet niin loistaen loimuavat,ja jonka-kesäinen aurinko ei hetkeksikään väsähdä valaisemasta sen vakavia vaaroja, sen jylhiä tuntureita ja rajattomia rämeitä! Ja kun lisäksi tarjoutuu, kuten tämän kirjoittajalle, tilaisuus saada vapaa matka, sekä ainoana ehtona on samaisen maan luonnon ja kansan tutkiminen, ei suinkaan ole vaikea päätöksen teentä. Silloin eivät paina vaa'assa taloudelliset näkökohdat, arvottomilta tuntuvat matkan vaarat ja vielä vähäpätöisemmiltä Lapin-maan sääsket ynnä muut maanvaivat.
Lupauduin siis osanottajaksi siihen retkikuntaan, jonka Suomen Maantieteellinen Seura keväällä 1897 varusti tutkimaan Venäjän Lapin vuoren- ja maanmuodostuksia. Toiset osanottajat olivat maisteri G. Bergroth ja retken päämies, professori W. Ramsay.
Venäjän Lappi eli Kuolan niemimaa on, kuten silmäys Euroopan kartalla osottaa, jatkoa Ruotsin, Norjan ja Suomen Lapille ja pistäytyy se kauvas kaakkoon Jäämeren ja Vienanmeren väliin. Viime aikoihin asti on tämä niemimaa ollut melkein ainoa paljas pilkku Euroopan kartalla, tuntematon ja avara erämaa, jonka mannerta vallankin sisämaassa tuskin kukaan muu oli polkenut kuin talviseen aikaan täällä porolaumoineen asustava Lapin mies. Luonnonsuhteiden, eläin- ja kasvimaailman puolesta kuuluu se kuitenkin Skandinavian luonnonhistorialliseen alaan, jonka vuoksi tiedemiehet ovat pitäneet tärkeänä tämänkin maankolkan tarkkaa tuntemista. Ja erityisesti tärkeänä jopa kunnianasiana ovat sitä suomalaiset pitäneet, koskapa Kuolan niemimaa lähinnä rajoittaa heidän maataan, ja sen tutkimisesta riippuu moni Suomeakin koskeva kysymys. Tämän tähden varustettiin Suomesta kesällä 1887 kahdeksanhenkinen retkikunta kaikin puolin tutkimaan mainittua niemimaata, ja yksi tämän retkikunnan osasto oli ensimäinen tieteellinen matkue, joka ikinä on kulkenut halki koko tuon laajan niemimaan lännestä itään. Sen jälkeen on muita vähempiä retkikuntia käynyt jatkamassa ja täydentämässä edellisten työtä ja samassa tarkoituksessa läksimme liikkeelle mekin.