Kertomuksia Suomen historiasta III / Eerikki XIV ja Juhana III
Produced by Tapio Riikonen
Eerikki XIV ja Juhana III
Kirj.
Kansanvalistusseura, Helsinki, 1914.
Eerikki XTV ja Juhana herttua.
1. Juhana saapi herttuakunnan Suomessa. 2. Juhana herttuan hankkeet Vironmaalla. 3. Eerikki XIV tulee kuninkaaksi. 4. Vironmaa joutuu Ruotsin kruunun alle. 5. Juhana herttuan naimistuumat. 6. Juhana herttuan kosintamatka. 7. Juhana herttuan hovinpito Turun linnassa. 8. Ilmivihollisuus syttyy Juhanan ja Eerikin välillä. 9. Sota Juhana herttuan ja Eerikin välillä. 10. Juhana herttuan vankeus. 11. Ruotsalaisten ja tanskalaisten riidat. 12. Klaus Kristerinpoika Horn. 13. Hornin viimeinen retki. 14. Eerikki kuninkaan mielisairaus. 15. Eerikin luopuminen kruunusta.
Juhana kuningas.
1. Viha Juhanan ja Venäjän tsaarin välillä ja sen syyt. 2. Piispa Juustenin lähettiläsmatka Venäjälle. 3. Maunu Liivinmaiden kuningas. 4. Hannu Bolje Paidelinnassa. 5. Saksalaiset palkkasoturit Haapsalossa. 6. Räävelin toinen piiritys. 7. Pontus De la Gardie valloittaa Käkisalmen. 8. Pontus De la Gardie ajaa venäläiset Vironmaalta ja valloittaa läntisen Inkerin. 9. Retket Aunuksenmaalle. 10. Pontus De la Gardien kuolema. 11. Sigismund tulee Puolan kuninkaaksi. 12. Kaarle Horn Narvassa. 13. Kankaisten Hornit. 14. Sotametelit Pohjan perillä. 15. Juhana kuninkaan liturgia. 16. Juhanan kuolema.
Viiteselitykset.
1. Juhana saapi herttuakunnan Suomessa.
Vaikka valtakunta Kustaa Vaasan loppuaikoina oli hyvässä voimassa ja kunnossa, niin epäluuloiseksi ja araksi tullut vanhus näki kuitenkin tulevaisuudessa kaikellaisia mustia aaveita. Aika tulee , lausui hän viimeisessä puheessaan säädyille, jolloin Ruotsin lapset mielellään kaivaisivat minut mullasta, jos voisivat. Valitettavasti tämä ennustus hyvinkin pian toteutui, ja osaksi juuri yhden Kustaan säätämän säännön vuoksi, josta hän oli toivonut paljon hyvää.
Samassa näet, kun vanhin poika Arbogassa määrättiin kruununperilliseksi, kuningas vakuutti myös säätyjen päätöksellä erinäiset perinnölliset aluskunnat muillekin pojilleen. Näissä herttuakunnissaan piti heidän saada hallita ja vallita melkein itsenäisesti. Se vain oli ehdoksi pantu, että heidän piti aina olla Ruotsin kuninkaalle uskollisia ja vaadittaessa antaa sotavoimansa hänelle avuksi.