Yrjö Aukusti Wallin ja hänen matkansa Arabiassa

Produced by Tapio Riikonen
ja hänen matkansa Arabiassa
Kirj.
Werner Söderström, Porvoo, 1880.
1. Wallin'in nuoruus.
Niinkuin Suomen vanhain runojen Kaukomieli ei viihtynyt rauhaisen kodin yksitoikkoisessa elämässä, vaan halusi, ikävöi ulos etäisille retkille, missä uutta, outoa olisi nähtävänä, vastuksia, vaaroja voitettavana, niin näemme nytkin vielä keskessämme semmoisia luonteita. Niistä tulevat, jos heidän halunsa saa oikean, ihmiskunnalle hyödyllisen suuntansa, nuo uskaliaat löytöretkeilijät, jotka, huolimatta vastaantulevista surmista, tunkevat ennen tuntemattomien seutuin läpi ja laajentavat tietomme kaukaisista maista ja kansoista. Semmoisia ei myös ole Suomi ollut vailla; niistä on jo Kuvalehti ennen tuonut esiin M. A. Castrén'in ja A. E. Nordenskjöld'in. Nyt olisi heidän täyden vertaisensa, pelottoman Arabian tutkijan, Wallin'in vuoro.
Yrjö Aukusti Wallin syntyi Lokak. 24 p. 1811 Sund'in pitäjässä Ahvenanmaalla. Tässä lapsuutensa ensimmäisessä kodissa hän luultavasti sai rakkauden mereen ja meri-elämään, joka hänessä vallitsi kaiken hänen ikänsä. Tosin jätti hän Ahvenanmaan jo 7-vuotisena, koska hänen isänsä kruununvouti Israel Wallin v. 1818 tuli Turkuun lääninkamreeriksi. Mutta mielellään ja usein purjehti nuori Wallin sittemmin ylioppilaana joskus takaisin syntymäseudullensa. Koulussa oli hän kumppalien kesken hyvässä maineessa pelottomuudestaan ja lujasta oikeudentunnostaan. V. 1829 yliopistoon päästyä, harjoitti Wallin lukujansa perinpobjaisesti, vaan kiirehtimättä. Enimmän aikansa pani hän uuden-aikaiseen runolliseen kirjallisuuteen. Walter Scott'in, Shakespearen, Rousseaun, Göthen ja Schiller'in teoksia luki hän ahkerasti, kutakin alkukielellänsä. Erittäinkin oli hän englantilaiseen kirjallisuuteen mieltynyt ja hyvin sen kieleenkin perehtynyt. Nämät runolliset luvut antoivat vielä enemmän kiihoitusta hänen synnynnäiselle halullensa oudoille retkille, kaukaisille maille, erittäinkin Itämaille. Näihin aikoihin oli Wallin kumppalien seurassa erin-omaisen iloinen ja hilpeä; mentiinpä siinä joskus liiankin pitkälle. Hän oli päämiehenä kaikellaisissa veitikan-kepposissa, jotka eivät kuitenkaan aina olleet hienointa laatua. Omituinen, järkähtämätön hätäilemättömyytensä, luja ystävyytensä ja loukkaamattomat leikkipuheensa olivat yleisesti kiitetyt hänen monien ylioppilas-ystäviensä kesken. Tiheään retkeili myös Wallin merellä, käyden välistä yksinäänkin monen vuorokauden pituisilla purjehdusmatkoilla kaukaisissa saaristoissa. Samoin oli hän uskalias uimari, lähtien jokapäiväisillä uimaretkillänsä monesti kauas ulos selälle. Musiikkiakin harjoitteli hän mielellänsä ja oppi useammanlaatuisia soittoja soittamaan. Tämä taito teki hänelle sitten myöhemmin mahdolliseksi kirjoittaa muistoon useampia Arabialaisten laulusäveliä, joiden erämaan kaltainen yksitoikkoisuus ei kuitenkaan kovin hyväile länsimaisia korvia. Kaikesta ylläsanotusta näkyy, että hänen halunsa oli enemmän luonnon ja elämän tutkimiseen, kuin kirjalukuun, vaikk'ei kuitenkaan sekään tullut laimin-lyödyksi.