Rämeen Paavo; Antti Heimosen taloudenvaiheita / Kaksi kertomusta maatalouden alalta

Kaksi kertomusta maatalouden alalta
Kirj.
Sortavalassa,
Taavi Lehtisen kustantama,
1889.
Rämeen Paavo
Korkealla vaaralla oli Honkalan talo itä-Savossa. Monta miespolvea
oli sama suku tätä taloa hallinnut. Talo oli aina pysynyt, mikäli
muistettiin, jotenkin vankkana. Poika oli aina seurannut isän jälkiä.
Kaikki talon tavatkin olivat pysyneet melkein muuttumattomina polvesta
polveen. Ei rakennuksiakaan oltu paljon uudistettuna pitkiin aikoihin,
muutamia korjauksia vaan oli tehty. Eikä siinä suuresti uusia
rakennuksia tarvinnutkaan, kun huoneet olivat tehdyt erittäin vahvoista
honkapuista, ja hyvät lautakatot olivat peitteenä. Tilaa huoneissa
taas oli yhden perheen asua kylliksi. Oli kaksi suurta tupaa suukkain
kahden puolen suurta porstuaa, ja toisen tuvan sivulla pikkuinen
kammari vieraita varten. Vierasten huoneessa oli huonekaluina kaksi
leveää sänkyä ja ympäri seiniä kääntyvän karmin kanssa tehtyjä pitkiä
tuolia, joita kutsuttiin kanopiksi , leveä pitkäjalkainen soututuoli
ja jotenkin leveä pöytä, jolla aina lepäsi vanha raamattu nojaavalla
alustimellaan. Nurkassa lautahyllyllä oli muita hengellisiä kirjoja, ja
viime aikoina riippui eräällä seinällä myös virsi-kannel, jolla nuorin
talon pojista pyhäpäivinä soitteli.
Nykyisellä Simo isännällä oli kolme poikaa, Simo, Pekka ja Paavo. Ukko
Simo kun alkoi vanhaksi käydä ja vanhemmat pojat, Simo ja Pekka, olivat
jo perheellisiä miehiä, niin ukkoa alkoi arveluttaa, miten poikien
elanto hänen kuoltuansa kävisi; yhdessä ehkä eivät sopisi elämään, ja
tila tulisi pieneksi kolmeen osaan jakaa, mikä jako olisi sitä pahempi
toimeen panna, kun tilalla ei ollut sopivaa kolmen talon paikkaa. Niin
ukko Simon arvelujen mukaan Paavo oli jo liikaa perheessä, jolle ei
oikein tilaa jäisi, eikä rahavaratkaan riittäisi eri paikoilta sitä
ostaa. Ukko Simolle tuli päivä päivältä yhä selvemmäksi, että Paavolle
ei tilaa riitä, joten hänelle, kun oli vielä nuori, olisi jokin muu
elinkeinoksi hankittava.
Nämä tuumat eivät ukko Simolla enää piilossa pysyneet, vaan jo ilmaisi
ne vanhemmille pojillensa, ja pian alkoi hän tuttaviensakin kanssa
neuvotella, mikä ammatti Paavolle parhaaksi tulisi.