Kuvauksia

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
K. A Järvi
Helsingissä, G. W. Edlund, 1891.
Pari päivää Strauchin perheessä. Elsa ja hänen tyttärensä. Lapsuuden ystävät. Sanomalehti-puuha. Raittiuspakotusta. Raittiuspuuhissa. Helmikuun ruusu. Köyhä äiti.
Oli kevättalvi-ilta. Ilma oli kuitenkin vielä kolea ja sentähden paloi leimuava valkea salin uunissa. Pankinhoitaja istui keinutuolissa, sanomalehteä lukien. Hänen rouvansa ja tyttärensä Sigrid istuivat tehden käsityötä, mutta Laura, nuorempi tytär, soitti hiljaa pianoa. Pankinhoitajan poika, lääketieteen ylioppilas, Johannes opetti tuskautuneen näköisenä nuorempaa veljeään Fritziä.
— Miten on latinaksi: Ihminen on eläin?
— Muista aina ajatella, Johannes, ajaessasi oppia nuoremman veljesi päähän, äläkä muodosta tuollaisia definitsioneja kuin tuo vastalausumasi on!
Näin keskeytti Strauch Johanneksen, mutta vaipui taas lukemaan sanomalehteä.
— On, hyvä isä, ihminenkin eläintieteelliseltä kannalta katsoen eläin, puolusti Johannes itseään.
— Onpa Laura edistynyt soitannossa! Kuulkaa äiti, miten sulavat säveleet hän saapi, koetti Sigrid keskeyttää isän ja Johanneksen kinastusta.
— Hän soittaa taiteellisesti, vastasi rouva, joka aina oli mielestään suuri musiikintuntija.