Puoli-luonne: Kuvaus

Kuvaus
Kirj.
Porvoossa,
Werner Söderström,
1897.
Oli autettava varattomia tovereita, jotka nyt siirtyivät pois koulun
rakkaaksi käyneestä piiristä. Nuo lähtevät, kokelaat , kuten heitä
kaupungissa nimitettiin, olivat kaikkien huomion esineenä. Heistä
puhuttiin syrjäisemmissäkin piireissä ja heidät tunnettiin laajoissa
kerroksissa. Huomiota he vetivätkin puoleensa, kun he lomahetkinään
risteilivät kaduilla tavallista suuremmissa parvissa.
Joukossa oli varattomiakin. Ja heidän avustamiseksi pantiin toimeen
näytelmä-iltama, jossa yksi toveri puhui, toinen lausui, muut lauloivat
ja näyttelivät.
— Mutta mistä saadaan näytelmäkappale?
Siinä olikin pulma. Sen pitäisi olla sellaisen, mikä olisi suuren
yleisön maun mukainen. Ei sen tarvitsisi niin täyttää taiteen
vaatimuksia, vaan siinä pitäisi olla kauniit puvut, runollinen
vuoropuhelu, rakkautta ja vastarakkautta, sieviä tyttöjä, mutta vielä
sievempiä lauluja. Kaikkien sitä pitäisi ymmärtää ja kaikkien siitä
innostua. Lopulta sellainen löydettiinkin.
— Mutta naisnäyttelijöitä?
Niitäkin piti saataman. Tarkastettiin kaikki kaupungin tytöt, mutta
sopivia ei tahtonut löytyä. Tarkastettiin vielä toiseen kertaan ja jo
keksittiin sopivat. Mutta oli niilläkin yksi vika: puhuivat huonosti
Suomen kieltä. Ja lähtisivätkö sitte?
Valittiin koulun komeimmat herraspojat tekemään kumarrusmatkaa heidän
luokseen. Joku oli jo ennestäänkin tuttu, jotta oli toivoa. Ja toivo
täyttyi. Tytöt kuuntelivat posket punaisina pyyntöä ja kahvettivat
lähetystöä kotonaan. Ja siinä innostuttiin yhteistyöhön.
Mutta vieläkin oli voitettavana nikara. Risto Mustaparran johdolla,
joka oli yksi lähteviä ja tulinen suomenmielinen, syntyi vastapuolue,
joka ei tahtonut tietää mitään ruotsalaisista tytöistä suomalaisten
kokelaiden iltamassa.
— Puhdas, sointuva Suomi pitää lavalta kaikua!, huusi Risto.