Alkuperäisiä suomalaisia uuteloita II-III

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
K. J. Gummerus
K. J. Gummerus, Jyväskylä, 1901.
Kaksi jouluaattoa:
Ensimmäinen. Toinen
Takaus:
I. Poika, joka puhuu rakkaudesta, ja tyttö, joka puhuu kuolemasta. II. Kolme nuorukaista lähtee Pohjanmaalta Helsinkiin. III. Pohjalaisten vuosijuhlassa. IV. Rotherin herrasväki Helsingissä. V. Nimeksi vaan. VI. Ihmeellinen asia, joka saa Rotherin herrasväen tuota pikaa lähtemään Helsingistä. VII. Vilhelmin syntymäpäivä. VIII. Minkälainen mies Löf oikeastaan oli. IX. Odottamaton tapaus. X. Patroni Rother toistamiseen Helsingissä. XI. Ylkä ja morsian. XII. Takaus maksetaan. XIII. Löfin vehkeet ja viimeinen yritys. XIV. Loppu.
Ulkona oli pakkanen ja myrsky, mutta leskirouva Burgin vähäisessä huoneessa oli lämmin. Valkea paloi takassa, jonka edessä asukkaat istuivat. Näitä asukkaita oli kolme: vanha rouva itse sekä hänen tyttärensä tytär ja poika.
Varallisuus — sen sanoi jo ensi silmäys — ei vallinnut suuressa määrässä tässä huoneessa. Vasemmalla ovesta seisoi pituusseinällä vanha vuode, joka oli peitetty kirjavalla raanulla. Vastapäätä ovea seisoi pöytä ja oikealla seinällä molempain huoneessa olevain vähäisten akkunain välillä ijäkäs, korkea, lähes kattoon saakka ulottuva suuri kaappi. Joitakuita tuoleja löytyi kamarissa ja vieläpä keinutuoli keskellä lattiaa, joka melkein umpeen oli peitetty matoilla. Molemmin puolin takkaa nähtiin muutamia keitinastioita ja joitakuita ruoanlaitokseen kuuluvia kaluja.
Kaikki kapineet, mitä huoneessa löytyi, olivat vanhoja ja todistivat aikakaudesta, jona olivat olleet talossa, missä rikkaus oli asunut. Vanhan kaapin liisteet olivat kerran olleet kullatut, samatenpa vuoteen päätykin. Tuolien istuimet olivat kerran olleet pehmeät, ja etenkin keinutuoli, ainoa kalu, mikä paremmin oli aikojen vaiheita kestänyt, viittasi aikoihin, jolloin kaikki oli ollut toisin kuin nyt. Matot lattialla olivat samaten kuin huonekalut vanhat; mitä ainetta ne alkuaan olivat olleet, sitä oli nyt mahdoton eroittaa; useissa kohden olivat ne myös rikkinäiset. Sanalla sanoen: kaikki, mitä huoneessa löytyi, todisti kuluneita parempia päiviä. Mutta vaikka huoneessa kaikki muistutti onnellisempia aikoja, asui kumminkin siellä järjestys ja siisteys, ja ken asukkaita silmäili, hänen olisi ollut vaikea päättää sitä aikaa, josta huonekalut muistuttivat, onnellisemmaksi nykyistä.