Vanhan pastorin muistelmia

E-text prepared by Tapio Riikonen
Kirj.
K. J. Gummerus, Jyväskylä, 1898.
K. J. Gummeruksen kirjapainossa.
Rikkaampi kuin Kroiso, köyhempi kuin kerjäläinen. Ystäväni Jaakkola. Vanha virsikirja. Isä ja poika. Uhalla. Kaksi valaa. »Meidän pikku Jaakkomme.» Viina! Kauneutensa tähden. Tämä olen minä. — Tämä on Jumala. Kauhea hetki. Kuinka vähän ihminen kumminkin tietää! Vastakohtaisia kyyneleitä. Sääli mielipuolta, älä häntä pilkkaa, hänen kostajansa on Jumala. »Isää viedään!» Entisen vanhan palvelian salaisuus. Veljekset. Poikani, minun poikani!
Rikkaampi kuin Kroiso, köyhempi kuin kerjäläinen.
»Tuolla tuuhean lehdistön sisässä on paikka, missä hän muinoin asui.» — Näillä sanoilla olen monta, monituista kertaa alkanut kertomukseni, kun vanhoilla päivin vävyni ja armaan tyttäreni luokse matkustaessani olen saapunut ylängölle, missä maantieltä vähäinen polku vie niemekkeelle, joka pistäiksen S——veteen. Näin olen monta, monituista kertaa alkanut kertomukseni hänestä, josta nyt aion puhua: ja matkatoverini — milloin joku lapsistani, milloin joku vieras — on aina uteliaisuudella kertomustani kuunnellut, kentiesi siitä jotakin oppinutkin.
Olen nyt vanha mies, mutta aina vieläkin, kun tuolle ylängölle saavun, tykyttääpä sydämeni tavallista kovemmin, ja etäältä, oi, aina yhä etäämmältä kangastaa silmiini kuvia, mitkä saavat minut unohtamaan, että hivukseni ovat harmaat, että aika 75 ikävuoteni kuluessa on raskaan kuorman hartioilleni laskenut. Tuolta ylängöltä siintää, näetten, silmiini pieni lahdelma, jonka rannalla lapsuuteni koto seisoi. Siinä, tuon pienen lahdelman toisella puolella, vastapäätä silloista pappilaa, on kirkko, jossa isäni — ja siitä on ajassa enemmän kuin 60 vuotta takaperin — rakastetulle seurakunnallensa saarnasi. Siinä seisoo se vielä, sama kuin silloinkin, mutta kumminkin kuinka toisellainen! Autio on se nyt; ei vuosikymmeniin ole sen sisästä muitten ylistysvirsiä kuultu kuin lintujen, mitkä katottomassa rauniossa ovat pesän sijoja löytäneet. Aika on kirkon kukistanut. Herran temppeliäkään ei aika säästä; mutta Herran sana pysyy.