Iloisia juttuja I

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Kaapro Jääskeläinen
Vihtori Kosonen, Helsinki, 1908.
Esipuhe Savon ukon Helsingissä käynti Nuorempi veljeni Puolentoista manttaalin mies Pukki kellonsoittajana Suomalaisen muinaistutkimuksen ja kansatieteen alkeet Kahdenlaisesta moraalista Vanhasta ainekirjoitusvihkostani: 1. Hyvästijättö muuttolinnuille 2. Sivistyksen arvosta Valkoinen lakki Helsinki kesällä Vossikka-nurkalla Miksi Oinolan Aatami luopui perämiehen virasta Maitokuski torilla Runollinen venereisu Kalosseista Kiinalainen nainen Juoppoudesta Rakkaus ja esimerkki raittiusriennoissa »Sananen» syötävistä sienistä Anoppien puolesta Ritarillisuuden palkka Miksi minusta tuli tupakkamies Puolen tuopin pullo Onneton kyytimies Yhden vanhan pojan maljapuhe Kahden suutarin rakkaus Taiteen harrastusta eli Kettusen kihlaus
ensimaiseen painokseen, joka ilmestyi v. 1888.
Tässä ei ole tarkoituksenani tehdä oikeata selvää kirjan sisällöstä, sillä luettava se on kuitenkin, ennenkuin sen sisällöstä saa täyttä tietoa. Väärin olisi myös puhua siitä, minkä puutteen tämä teos poistaa suomalaisesta kirjallisuudesta. Ei se poista mitään tosi puutetta. Suomen kansa tulee varsin hyvin toimeen ilman näitä »Iloisia Juttuja» ja on erittäin tyytyväinen ikäviinkin kirjoihinsa, jos vaan sitä ei pakoteta lukemaan niitä ulkoa. Minun luullakseni Suomen kansan enemmistö pitäisi suurimpana onnena, että ei olisi mitään kirjoja, ei aapistakaan. Eihän niistä ole muuta kuin pään vaivaa.
Mutta kun tämä kirja kerran on ilmestynyt, jää ainoaksi tehtäväkseni neuvoa, kuinka sitä on käytettävä, että se vaivaisi lukijaa niin vähän kuin mahdollista. Siinä tarkoituksessa pyydän huomauttaa, ettei tämä kirja sisällä semmoista viisautta, joka olisi nautittava yhteen tiukkaan alusta loppuun asti, vaan parasta on lukea ainoastaan joku pätkä päivässä. Muuten kirja piankin menettää makunsa.
Ihan viisaimmin teet, jos kutakin kappaletta kuulemaan kutsut herttaisen perheesi jäsenen — hyvän päivällisen jälkeen — ja sitte luet ääneen niin taitavasti kuin suinkin osaat. Sillä tavalla luettavaksi on tämä kirja aiottu. Mutta jos se ei silloinkaan herätä iloista mielialaa perheessäsi, älä heti moiti kirjaa huonoksi. Tutki ensin tarkoin, eikö päivällisessä ollut vikaa, ja jos siinä ei ollut mitään muistuttamista, koeta saada selville, onko huoneesi seinäpapereissa arsenikkia, joka pitää perheesi jäsenten mielet alakuloisina. Vasta senjälkeen voit ruveta kirjaa arvostelemaan. Sen saatan myös edeltäpäin ilmoittaa, että näet turhaa vaivaa, jos rupeat asian aikain etsimään näistä jutuista taiteellista eheyttä, neroa, uusia aatteita y.m. joutavaa.