Suomalaisten runojen uskonto

Produced by Jari Koivisto
Kirj.
Kaarle Krohn
WSOY, Porvoo, 1914.
Alkulause. Johdanto. Suomalainen tietäjä. Vainajat. Kalma ja Tuonela eli Manala. Hautausmaan väki ja haltia. Maan, metsän ja veden haltiat. Ahdasalaisempia haltioita. Erikoisnimisiä haltioita. Maa, vesi ja metsä eli Tapio. Elottoman luonnon palvonta. Puitten ja viljakasvien palvonta. Eläinten palvonta. Karhunpeijaiset. Ihmisenhaltia, Pyhimykset. Pyhimysten palvonnan pakanoituminen. Neitsyt Maaria. Paholaiset ja pahat paikat. Sankarit. Runollisia nimenmuodostuksia. Jumala. Viiteselitykset.
Alkulause.
Uskontotiede on nykyaikaisista tieteenhaaroista epäilemättä mielenkiintoisimpia. Ovathan uskontoon sisältyvät ajatukset. tunnelmat ja toiminnat keskeisimpiä ihmisen henkisessä elämässä. Syvintä elämäntarvetta ovat eri uskonnon muodot kaikkina aikoina ja joka paikassa koettaneet tyydyttää.
Aikaisempi uskonnon tutkimus kohdistui pääasiallisesti korkeimpiin uskontoihin, joita historialliset sivistyskansat aikojen kuluessa ovat tunnustaneet ja joista on kirjallisia muistomerkkejä jälkimaailmalle säilynyt. Nykyisempi uskontotiede kiinnittää erityisesti huomionsa uskonnon synnyn ja alkeellisen kehityksen selvittämiseen. Siinä tarkoituksessa se on ulottanut tutkimuksensa maalipallon syrjäisimmillä seuduilla n.s. luonnon- eli alkutilassa tavattujen heimojen uskontoihin ja väsymättömällä innolla koonnut suunnattomat määrät suullisia muistotietoja, pelastaen ne usein viime hetkellä unhoon vajoomasta.
Alkuperäisyys on kuitenkin vain suhteellinen käsite, sillä maan päällä ei elä ihmisheimoa, joka ei milloinkaan olisi ollut toisten yhteydessä ja vaikutuksen alaisena. Siitä syystä on alkuperäisimmissäkin oloissa elävien heimojen uskomuksia arvosteltaessa alati otettava huomioon mahdolliset vaikutukset ulkoapäin. Uskonnon tutkimuksessa samoin kuin muissakin ihmishengen ilmauksia käsittelevissä tieteissä käy siten välttämättömäksi paikallisesti ja ajallisesti vertaileva tutkimustapa.