Kukkia Kantelettaren kaskilta

Produced by Jari Koivisto
Kokoillut
K. Forsman
Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainon osakeyhtiö, 1898.
Lukijalle.
Kun muukalainen kysyy kansamme hengen tuotteita, mainitsemme ylpeillen Kalevalan ja Kantelettaren. Mutta olemmeko myös ottaneet velvollisuudeksemme tutustua kansanrunoutemme sisällykseen ja henkeen, kuulemmeko mitä helliä sanoja Suomi äiti niissä kuiskii lapsilleen, rukoillen heiltä rakkautta ja ponnistusta? Noita kuiskeita kuullen ymmärrämme paraiten isänmaallisen tehtävämme. Mutta vaikka Lönnrotin kaunis lahja, Kanteletar, jo on 50 vuotta ollut käsissämme, pelkäänpä monen jättäneen tarkemmin sen kansien sisäpuolta katselematta, sitä kauneuden ja aatteiden aarretta, joka siinä kätkeyy, tarjoten runsaasti virvoketta sydämelle ja älylle. Kehottaakseni halullisia lukijoita tämmöiseen kokeeseen, olen tähän ikäänkuin näytteeksi ja maisteeksi sovitellut joukon lauluja kokoelmaksi, joka — ankarampaa järjestystä noudattamatta — koettaa antaa kutakuinkin eheän kuvan kansastamme, semmoiseksi kuin se itse lauluissaan on sisällisen ja ulkonaisen elämänsä piirtänyt. Tämä olkoon vaan oppaana viittaamaan lukijoita itse päälähteille — Kantelettaren kukkaiskankaille.
Kokoilija.

Suomalaiset ovat vanhastaan runollista kansaa, joka jo muinoin rakasti laulua ja soittoa ja itsekin osasi runoilla. Sen todistaa se paraiten kansanlauluillaan, joita on kerätty runsaat varastot, jotka omituisella kauneudellaan ovat herättäneet ihmetystä ja huomiota laajalti. Monissa lauluissa ylistellään laulun lahjaa ihanaksi ja armaaksi. Sepä luo ikäänkuin ylemmän haavemailman, jossa henki hetkeksi löytää huojennusta elämän tuskissa:
Jos ma laululle rupean, Wirren töille työntelemme, Laulan pihlajat pihalle, Tammen keskitanhualle, Tammelle tasaiset oksat, Joka oksalle omenan, Omenalle kultapyörän, Kultapyörälle käkösen; Kun käki kukahtelevi, Kulta suusta kuohahtavi, Kultaisehen kuppisehen, Ilman maahan vierimättä, Rikoille ripoamatta. Siitä tammen taittelemme, Pihlajat pirottelemme; Tyvet teemme tynnyriksi, Latvat laivan mastiloiksi, Kesken kestipöytäsiksi, Pikariksi pienet oksat.