Kynäelmiä I: Runosommitelmia

Runosommitelmia
Kynäillyt
Kaarlo Hemmo
Sortavalassa,
C. W. Alopaeuksen kustannuksella,
1886.
Elä, armas lukijani, Hae sommitelmistani Runon hurmaa suurta.
Jos voisin. Milloin. Huolett' ollos. Voitto on varma. Varpuselta. Kesä-aamuna. Synnyinseuduilla. Karjalassa. Nietokset kun sulavi. Neuvon tietäisin. Hiljan kuolo. Paimen. Toivo. Uus' elo. Luodon koivu. Erään kerran. Koska. Turhaa äidin surua. Kihlatuille. Jos. Ystäväni. Syksyn kukka. Kirkossa. Mikä syynä. Auta, Herra. Marssi-ehdoitelma S:n V.P.K:lle. Oiva lääkkeennauttija. Mieleni kaiho. Syyspoiminnot. Toisin ennen. Ystäväni Helmi. Iltasella. Kirvesmies. Lähteellä. Merkillistä. Ruusu ja perho. Luomisen kukka. Iltakävelyllä. Keväällä. Kilpakosijani. Elämästäni. Rekiretki. Mä lemmin lauluissain. Vuoden-ajat ja lauluni. Yhtä, toista, kaikenmoista.
Jos aina voisin laulella Maan mustan mullan päällä Miel'ilolla ja auvolla, Kuin kiuru kevätsäällä;
Jos voisin alkaa aamulla, Kuin kiuru laulamalla — Ja vielä olla illalla Mä säveltaivahalla;
Jos voisin rinnan rauhoa, Kuin kiuru, lauleskella Ja lemmen vienon pauloa, Kuin sekin, solmiskella;
Jos voisin laulaa Suomelle, Maat' armast' ylistellä Ja kiitostani Luojalle, Kuin kiuru, viserrellä;
Niin eihän sitte minulla Ois tarvis surra, huolla — Ja voisin elon iltana, Kuin kiuru, lauluun kuolla.
Milloin päivä selventyisi Suomenmaassa synkeä? Milloin huntu hälventyisi, Mieli-ala ynseä?