Piimälasku ja kokkelpiimee

Kirj.
Kaarlo Hemmo
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1928.
Piimälasku ja kokkelpiimee. Kosto kortinpelloojille. Ku on nousuluonto. Herrastuomar Pohata uus turkki. Joka toeselle kuoppoo kaevaa — se siihe ite lankioo. Herrastuomar Pohata emännän nimipäevät. Ku nenästä vettää… Ku emäntä ja isäntä virkoja vaehto. Lassilline arvo . Suu soattaa suven rittaa, kielj kärpän nakkii — Sitä mukkoo kuokitaa, ku ruokitaa. Sumujärven pappi hammasleäkärinä. Varotushuuto naemattomille ja leskmiehille karkausvuonna. Ku lautamies tuomittii. Kauppias Riston erreys. Silli poes haesemasta. Mattiina. Ku kukoestus kuorestaa puhkes… Sielun viholline pötk pakkoo… Matkalla Ametriikkii… Hermovikako vae Vanha-Oatam ? Myyränmäkeläeset sähkössä. Ku minä ite — varastin. Rotta, rotta — voe herra siunatkoo!… Ku suutarjmestärj pelekäs — tulovaasa varkaaks. Lukkari viisautta… Hoppeeheät ja — vallankummous. Syksyilla vietto vanahaa aekaa. Ite pilas… Mite kuokkavieraelle liehka annettii. Kepakkala Rietu. Parturi purk kauppasa. Liikemiehe sotamuistelmija. Ku kasvoja pitj laettoo. Yöjalakalaeste vaennooja. Läskine talv.
Piimälasku ja kokkelpiimä — niitä sanoja kuullessa savolaese immeise kielelle ves herahtaa! Ei sitä ou kukkaa ruvenna toestamaa oekee historjallisest, voan kaekella tolokulla ja varmuuvella voe kuetennii peättee, että ne molemmat on yhtä savolaesia ku — savolaeset itekkii. Ja siinä se onnii se niks, että jo niihe pelekkä maenihtemine herrauttaa vettä savolaese kielelle. Jos savolaeselle hoastellaa pitkästäpiimästä taekka huliviljpiimästä , niin sen alakaa hetj mieltä keäntee, vaekkei ies tervakaa sille semmoesta temppuva tie, eikä toas piimäpunkka ja piimähinkki sen korvaa niin korreelta helläy, ku piimälasku, joka oekee korvoo kutkuttaa… Ja savolaene leikillissyys on ihko apilaspellossa sillon, ku se peäsöö ivvoo tekemää pitkästäpiimästä, mitenkä sitä muka mehtätöehi lähtiissä keritää kerälle, niinku verkkorihmoo, ja metässä asetettaa puuhu riippumaa, josta sitte itekukkii ottaa säekee itellee ja lappaa suuhusa, ku ryyppeemise tarvis tulloo. Kyllä siinä sitte aekoo kulluu, ku semmoesta nauhoo nieleksii, eikä siitä soa kunnon ravintoo ruummis eikä henk. Mut ku oekeeta kokkelpiimee nieleksiä lotkauttaa, niin siitä valluu puhtia ja voemoo ruummiisee ja henkee palakeisii. Ja entäs, mitenkä mukava piimälaskuva on kantoo, ku ei tarvihe muuta ku voan pistää sen vihtasankaa kirvee ketara ja nostaa olokapeällee taekka asettaa kontin viereen selekääsä taekka toas sen peälle — ne olla köröttää hartioella, niinku rakas pariskunta vuoteessaa… Mut kantoo rettuutappas pitkeepiimee keränä kaenalossas taekka riiputa niitä punkkia ja hinkkiä käsissäs, niin tunnet, mittee muksu maksaa! Ja koetappas pitkästäpiimästä taekka siitä huljvilistä kesävelli eli rueppo tehä, niin se ei ou muuta ku samallaesta hengetöntä liojuva, niinku Nenolan poeka sano äetpuolesa olova. Jos sitte savolaeset on vähä niinku ylypeitä piimälaskustaa ja kokkelpiimästää, on niillä siihe melekei patentti, jos tavaroo sen loavun kantilta katellaa. Vae mittee?