Kun talonpojasta tuli herra

Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Kalle Kajander
Otava, Helsinki, 1912.
Aamusella varhain olivat Hinkkalan miehet menneet kahden päivän eväillä perkiölle heinään, sillä kahdessa päivässä tavallisesti perkiön niitty korjattiin, kun poutana pysyi. Vaimoväen oli määrä tulla perässä kokoamaan miesten niittoa, sitten kun olivat saaneet aamu-askareensa tehdyksi.
Neljän miehen siinä heilutettiin väärävartta pitkin mutkikasta noroa.
Lakeisen mittaa tuli aika huippaus, sillä noro mentiin pituuttaan halki, vaan aina kun päähän päästiin, ojennettiin hetkinen selkää ja lapattiin vikatetta.
Etumaisena niitti talon vanha muonamies Eerikki; sitten kaksi renkiä, ja viimeisenä ponnisteli itsellismies, joka heinässä teki veropäiviään peltotilkustansa, kymmenen päivää kesässä talon ruualla.
Melkein äänettöminä olivat miehet niittäneet koko aamun, sillä vanhalla Eerikillä, etuniittäjällä, ei ollut tapana työssä paljon puhua.
Näin kasteen aikana täytyy lyödä kuin vierasta sikaa , tahi siinä se on taas syrjä joka puree , eli muuta sellaista oli hänen tapansa vaan tokaista, kun vikatetta lapattuaan läksi uudelle lakeiselle, eikä ehtineet toisetkaan silloin suuria turisemaan, jos mieli perässä pysyä, vaikka sisullensa heidän usein kävi sellainen höyryllä ajaminen , niinkuin he sanoivat.
Mutta kun päivä paistoi murkinalle, asetti Eerikki rautansa mättäälle, pyyhkäistyään ensin sen terää heinätukolla ja silmäiltyään sitä tarkoin kannasta kärkeen, ja läksi sitten astelemaan latoa kohden, missä eväät olivat.
Ennen häntä ehtivät sentään toiset miehet leivän kimppuun, sillä hän kulki hiljaa, miettivän näköisenä, ja seisahti jonkun kerran hetkiseksi tarkastelemaan taivasta.