Pahkakuppi ynnä muita kertomuksia

Kirj.
Porvoossa,
Werner Söderström,
1902.
Pahkakuppi Eräs joulu Köyhän hauta Suuri hyväntekijä Vala Lesken ruusu Vanhapoika Äidin kuoltua Tukkimetsässä Meren Valloittaja Mies, jolla oli peukalo keskellä kämmentä Ratsumestari
Kolkkalassa olivat lapset taas särkeneet vanhan pahkakupin, talon
ainoan keittoruoka-astian, joka vuosien kuluessa oli jo ennen kahdesti
säretty, vaan kummallakin kerralla jälleen paikattu ja pitäväksi tehty.
Se oli valtavan suuri, koivun pahkasta vuoltu kuppi, johon mahtui
padallinen puuroa kerrassaan ja johon yht'aikaa soveltui koko talonväen
lusikat, vaikka heitä olikin hyvän matkaa toistakymmentä henkeä.
Kahdesta kohti oli se jo ennen vahvoilla rautasinkilöillä yhteen
liitetty, niinkuin tukkiruuhen pohja, ja oli siltä ollut pitävä ja
sileä ja täyttänyt tarkoituksensa, mutta lapset, jotka aina tekevät
kaikenlaista pahaa, halkasivat sen taas uudesta kohdasta.
He olivat jääneet omin päinsä tupaan isännöimään ja kiskoneet kupin
alas hyllyltä pöydän yläpuolella. Oltiin keskellä kovinta talvea,
ikkunat olivat paksussa jäässä ja suuri jääpallo pullotti ovessakin
jokaisen naulankannan kohdalla, niin ett'ei lasten tehnyt erittäin
mielikään mekkosillaan pihalle teutaroimaan. Sillä Kolkkalassa ei
tehty pojille housuja, ennenkuin kykenivät edes hevosta ajamaan,
eikä tyttölapsille hametta, ennenkuin pystyivät edes vettä kaivosta
nostamaan.
Suojaisemmalla säällä vilahtelivat kyllä mekot pihamaallakin, mutta nyt
piti keksiä keinoja tuvassa. Koetettiin ensin käyttää kumoon käännettyä
jakkaraa kelkkana, vaan kun ei se oikein ottanut luistaakseen
kuluneella lattialla, jossa korkealle jääneet oksat olivat pahana
haittana, niin tulivat siinä miettiessä mieleen rattaat, kiekot ja muut
kesäiset kojeet. Ja kun ei ollut muuta pyörivää esinettä saatavissa,
niin otettiin pahkakuppi miehissä hyllyltä alas ja alettiin sitä
jyryytellä pitkin lattiaa.
Loppu oli se, että kuppi kolahti ankarasti uunin kulmaan ja halkesi,
vaikka vahva olikin. Eikä se halennut edes vanhoista liitoksistaan,
vaan ihan uudesta kohdasta, sillä rautasinkilät pitivät kyllä entiset
halkeamat koossa.