Iloinen Harbori

language: Finnish
Kirj.
Kalle Potti
Duluth, Minn., Päivälehti Kustannusyhtiö, 1924.
Ollaksensa suojassa heinäkuun paahtavalta auringon paisteelta, on suomalaisen kängin paasi etsinyt itsellensä varjoisan paikan laivan komentosillan alla. Siellä hän nojaa isoa köysikasaa vasten. Mies on syviin mietteisiin vaipunut ja hänen kasvoistaan kuvastuu surullinen ilme. Näin hän oli hetken uinaillut, sivullisen mielestä vetelehtijän joutilasta raukeaa nuokkumista. Mutta ken tunsi Stenroosin, tiesi, että tämä mies ei kuluttanut aikaansa turhuuteen. Hiljaisina, yksinäisinä hetkinä hänellä oli aatokset sitä vilkkaammassa työssä. Mitä tuossa siimeksessä nyt mietti, sen hän itse vain tiesi. Mutta mitä meinaa miehet, kun työn kiireimmillään ollessa nousevat ylös laivan kannelle yksi toisensa perästä! Stenroos havahtuu uinailustaan ja hyökkää ensimäistä tulijaa vastaan ja hirmuisen uhkaavalla äänellä, silmät tulta iskien kysyy: Mitä tämä merkitsee?
Mitäpä tämä muuta merkitsee, kuin, että joka mies Romulaan olutta juomaan! ärjäsi Vähänkyrön Teemu ja jatkoi hyvin kiusoittavalla äänellä: Kukahan viitsisi kaiken päivää juoda tuota ämpärillä kannettua lämmehtynyttä lerua! päättäväisenä nousten joukon etumaisena laivan kaidepuulle.
Stenroosin hahmo muuttui, silmät sädehti tulta kun hän tämän nähtyään syöksähti laivan kaidepuulle yhtä päättäväisenä estää miesten aikeen. Myrskyä ennustavalla äänellä puhuen hän ensin veti Teemun tilille: Minä olen sinua pitänyt miesten parhaana, Teemu , jyrisi Stenroosin ääni, mutta sinä oletkin kelvotoin raukka. Lähdeppäs nyt keskellä kiireintä työaikaa kapakkaan ja yllytä koko joukko mukaasi! Näin pauhasi Stenroos, ja hänen nyrkkinsä huitoi juuri uhkaavasti Teemun nenän, alla. Etkö sinä muista, kun viime talvena pyysit minun kirjoittamaan vaimollesi, itse kun et osaa, että et enää tule koskaan juopottelemaan, et kapakoitsijoille rahojasi pänttäämään? Eikö vaimosi kirjoittanut sinulle, että hän oli viime talvena pakoitettu kulkemaan talollisten halonhakkuussa, kipristelemään viluissaan pakkasessa, ansaitaksensa edes leipää ja suolaa lastensa henkipitimiksi? Eikö hän surkeasti valittanut sitä, kun hänen oli pakko viedä pahanpäiväinen poikaressu kanssansa metsään auttamaan halkojen pinoamisessa, että olisi tullut enemmän näkyvää, ja eräänä pakkaspäivänä poikasen toinen jalka paleltui? Tahdotko sinä nyt tällä hurjalla, mielettömällä juomahimosi tyydyttämisellä saada sen aikaan, että lapsesi toinenkin jalka paleltuu ensi talvena lumikinoksissa rämpiessään, kun sinä itse, tunnotoin isä, kesäpäivänä istut kapakassa meluten ja hoilaten? pauhasi Stenroos Teemulle ja kääntyen toisten junkkarien puoleen hän jatkoi ripitystänsä: Jos te ette lopeta tätä kurjaa menoa, niin se ei tule päättymään hyvin. Kunnian kukko ei teille laula! Te saatatte suomalaisten maineen sellaiseen asemaan, että sitä ei ainakaan yhden sukupolven aikana voida nostaa siitä loasta mihin sitä miesvoimin yritätte polkea. Koko suomalainen kansallisuus joutuu teidän ja näissä satamissa työskentelevien meikäläisten tähden kärsimään. Uskonpa, että teidän raakalaisuutenne on antanut viranomaisille aihetta miettimään, että suomalaisilta olisi suljettava portit Amerikaan pääsylle kokonaan. Ettekö te, senkin hunsvotit, käytä järkeänne ensinkään, vai onko se kokonaan himmennyt tämän kesän juomingeissa! Katsokaas, tämä laiva on seisonut täällä jo kaksi viikkoa odottaen lastin purkamista. Eilen te keskeytitte työn samoin kuin nytkin. Tämä on hävytöntä!