Kunnon kansalaisia

language: Finnish
Viisitoista tarinaa
Kirj.
Unkarin kielestä suomensi
Niilo E. Vainio
Porissa, Axel Bergbom'n kirjapainossa, 1888.
Karitsa. Annan velka. Kahden tytön kauniista hiuksista. Pikku saappaat. Elävänleski.. Tuo pakana suutari. Ihme. Paavon kosioretki. Noita-akka. Neitsy Maria. Kahden karjatalo romaani. Kuningattaren hame . Juho paran hevoset. Lapset. Minne joutui Galluksen Leena?
Karitsa.
Alan kertomukseni siitä päivästä, jolloin Bodokin kylässä koetettiin pilviä karkottaa kirkonkelloja soittamalla. Ruuko-Jooseppi paran kämmenet rakoille kävivät, niin ahkeraan hän ajoi pois seudulta Jumalan vihan synkkiä merkkiä, joita salamat turhaan koettivat punaisiksi juovitella.
Kaikki tunsivat taivaan kurituksen olevan tulossa; hanhet huutelivat yösijoillaan ja kaakottivat siipiänsä räpytellen; puut rätisten häilyivät, tuuli pieksi maantien pölyä ja pyöritteli sitä vihaisesti ilmaan. Vartelan muorin ruskea kukko lensi talon katolle ja kiekueli sieltä; hevoset hirnuivat tallissa, ja lampaat määkyelivät tiheissä laumoissa talojen pihoilla.
Mutta kellojen soitto, joka kaikui juhlallisesti keskellä myrskyä, karkotti kun karkottikin vaaran, lukuun ottamatta pientä sadekuuroa, joka oli enemmän hyödyksi kuin vahingoksi. Kamalan rajusti häilyvä vehnä-elo ja hirssiolki tyyntyi, vähitellen selkeni taivas ja vain tulvivan Bágy-joen aaltoileva vesi, joka hurjaa vauhtia, suhisten kiiti puutarhojen alatse, osoitti, että tuolla ylempänä Majornokin ja Csoitón tienoilla on tullut rakeita, ehkä on ollut kova rankkasadekin.
Ja jollei tällä kertaa joki tulvi yli äyräittensä eikä pese Bodokin kylää, niin on sentään hyvä, kun ollaan kristittyjä katolilaisia keskellä luterilaista maakuntaa.