Syvistä riveistä / Kansankirjailijaimme novellikokoelma

Kansankirjailijaimme novellikokoelma
WSOY, Porvoo, 1890.
Liisa Tervo (Oulu): Uusi isä Eero Sissala (Helsinki): Naavalan Taavetti P. Päivärinta (Ylivieska): Pelastettu N. Niemelä (Punkalaidun): Luisulan lapset Alkio (Laihia): Salliman oikkuja Kauppis-Heikki (Iisalmi): Härät Isäntä Heikki Meriläinen (Sotkamo): Kotoa kotiin Jakke Honka (Oulu): Perukkalaiset Emil Vainio (Helsinki): Selman hääpäivänä
Jalon suomalaisen kirjallisuuden kartuttajan, lämpimän isänmaan rakastajan, hellän kirjailijain suosijan ja ahkeran auttajan, kalliin ystävämme: Herra professori
muistolle, kunnian ja rakkauden osoitukseksi surun ja kaihon tunteella omistavat nämä heikot kynäpiirteet
Tekijät.
Kirjoitti Liisa Tervo.
Setänsä luona maalla oli Elsalla hauska olla, ettei hän kaivannut
mitään. Koti-ikävä oli kerrassaan haihtunut eikä isäkään enään
muistunut mieleen. Siitä olikin kauvan jo kuin isä oli taivaasen mennyt
ja setä oli niin hyvä, aivan kuin isä.
Setä kuin kotosalla oli, niin sen kintereillä pyöri alinomaa, riekkui
sylissä ja kaulassa kilvan talon lasten kanssa. Ja kuin setä oli päivän
poissa, niin kuin metsässäkin, niin oli semmoinen kaipuu, ettei
tahtonut päivä kulua. Aina kujan suuhun menivät katsomaan että eikö jo
tule, aina vähän väliä. Ja kun näkyi niin silloin lähtivät
kolmikannassa juosta piristämään vastaan. Helli riepu se aina jälkiin
jäi kuin oli pienin, mutta Hilma ja Elsa tasaväkiset ollen jotenkin
yhteen aikaan sedän luo pääsivät. Heti käsistä kiinni tormusivat ja
siinä hyppivät lieskasivat iloissaan.
Isä, isä! hoki Hilma.
Setä, setä! Elsa hoki.
Setä naurusuin astui keskikujaa pallerehtava tyttö kummallakin sivulla.
Mutta kuin tulivat Hellin luo ja tyttö kädet ojennuksissa seisoi ja
hätäilemällä pyrki itän tyliin , niin silloin saivat Elsa ja Hilma
tyytyä takin liepeestä kiinni pitämään. Mutta hyvähän tuo oli siinäkin
reppasta, mieluista hyvinkin.