Siirtolaisen elämän vaiheet; Haaksirikon jälkeen

Kaksi kertomusta Austraaliasta
Kertonut
KARL LISTNER ja FRIEDRICH GERSTÄCKER
Suomensi A. R—st
Jyväskylässä, Weilin ja Göös’in kirjapainossa ja kustantama, 1875.
I. Siirtolaisen elämän vaiheet II. haaksirikon jälkeen 1. Parkaasi. 2. Raittiin veden etsiminen. 3. Tappelu villien kanssa. 4. Venheen vartiat. 5. Partiokunta.
Kirj. Kaarle Listner
Lokakuun 19 p. 1857 laski laiva Ohio Bremenin rannasta väljemmälle vedelle ankkuriin. Siinä oli 150 matkustajaa, suurimmaksi osaksi nuorta väkeä, jotka olivat keräytyneet ympäri Saksanmaata, voidakseen kaukaisessa Austraaliassa hankkia itselleen kodon ja koetella onneansa. Laivaväkeä oli 18 henkeä, lastina oli suurimmaksi osaksi viiniä, väkeviä juomia ynnä sikaria ja oli laiva määrätty menemään Adelaide'n kaupunkiin etelä-Austraaliassa. Katteini, pöyhkeä, mutta kunnollinen merimies, tuli laivaan, luki meidän nimemme, tarkasti laivansa miehet ja kaski pitämään kaikki varuilla, koska laiva nousuveden tultua lähtisi purjehtimaan.
Tämä oli meille kaikille tärkeä hetki. Edessämme oli vanha rakas isänmaamme, josta meidän nyt piti erota. Laskeva aurinko kultasi vielä kerran, ehkäpä meidän nähden viimisen kerran, sen kukkulat ja vuoret, laaksoihin laskeutuivat hämärän varjot ja hitaasti ilmestyivät tähdet taivaalle, nekin ikäänkuin hymyillyksensä meille viimisen surullisen jäähyväisensä. Laiva pyöri ankkurinsa ympäri ja ainoastaan veden loriseminen ja laivavahdin askeleet kannella häiritsivät hiljaisuutta tänä iltana, joka meille oli viimeinen vanhassa isänmaassamme. Edessämme oli neljä tuhatta maantieteellistä penikulmaa, jotka meidän oli kulottava ja tänä jäähyväishetkenä lähetti moni rukouksen Hänelle, jonka kädessä onnemme ja onnettomuutemme, elämämme ja kuolemamme olivat.
Ennen päivän koittoa seuraavana aamuna nostettiin ankkuri. Sitä tehdessä lauloivat merimiehet iloisen laulun, myötätuuli täytti purjeet ja upea kuin joutsen kulki laiva Weser-virtaa myöten alas vaaleanvihreään, vahtoisaan Pohjanmereen. Kiikarilla voi vielä nähdä maata, joka kohta kuitenki katosi näkymättömiin.