Erämaan henki

Seikkailuja Suuressa Lännessä
Kirj.
Suomentaneet
M. & K. Jaakkola
Porissa, Otto Andersin'in kirjapainossa, 1904.
Suomennoksen alkulause.
Tämä raikas ja viehättävä kirja tapahtuelmista Suuren Lännen aavikoilla on saanut etevän sijan sivistyskansain kirjallisuudessa. Maisemien, olojen ja seikkailujen kuvauksillaan se esittää näkemyksiä, jotka ovat omiansa näköpiiriä laajentamaan sekä hyvän ja uljuuden voitolle pääsemistä harrastamaan. Sentähden onkin suomennettavain kirjain luettelossa tätä teosta ehdotettu meidän kieleemme kiinnitettäväksi ja senvuoksi tämä nyt suomalaisessa muodossa ilmaantuu.
Veri-Repo.
Kaksi miestä tuli ratsastaen pitkin joenvartta: valkoinen ja neekeri. Ensinmainittu oli sangen omituisesti puettu. Hänellä oli intiaani-jalkineet ja nahkahousut sekä hännystakki, joka ennen oli ollut tummansininen, mutta oli nyt hyvin virttynyt. Siinä oli puuhkahihat, kirkkaat messinkinapit ja taskuissa kannet. Pitkät liepeet riippuivat siipien tavoin hevosen kummallakin puolen. Päässään oli hänellä suuri, musta amatsoonihattu ja siinä liehui keltainen, keinotekoinen kameelikurjen sulka. Tällä pienellä, hoikalla miehellä oli aseena kaksipiippuinen pyssy hihnassa hartioilla ja vyössään oli hänellä veitsi ja kaksi revolveria. Useita kukkaroita oli myös vyössä ampumavaroja ja muita tarpeita varten; nyt näyttivät ne kuitenkin jotenkin tyhjiltä.
Musta mies oli pitkä ja hartiakas. Hänelläkin oli makasiini-jalkineet ja intiaani-nahkahousut. Tähän jalka- ja sääripukimeen ei yläruumiin puku oikein hyvin soveltunut, siinä kun oli asetakki, joka luultavasti joskus oli ollut jonkun ranskalaisen rakuunaupseerin. Tämä vaatekappale oli kai joutunut Mejikkoon ranskalaisten maahan hyökätessä ja sitten kauvan harhailtuaan, vihdoin eksynyt neekerin ruumiille. Takki oli jättiläismäiselle neekerille sekä liian lyhyt että liian ahdas, eikä ulottunut kiinni, josta syystä saattoi nähdä ratsastajan leveän, paljaan rinnan, sitä näet ei peittänyt paita, luultavasti siitä syystä, ettei lännessä ole pesiöitä eikä silittäjiä. Mutta sen sijasta oli hänellä kaulassa puna- ja valkokirjava huivi, joka edestä oli solmittu suureen solmuun. Pää oli patja;-, jotta nuo lukemattomat, rasvakiiltoiset kiharat paremmin näkyisivät ja saisivat ihmettelyä osakseen. Aseina hänelläkin oli kaksipiippuinen pyssy, veitsi, painetti ja ratsastuspistooli, joka varmaankin oli yhdenikäinen kuin tupakki.