Emmalan Elli

Produced by Jari Koivisto and Tapio Riikonen
Kirj.
Kasimir Leino
Porvoossa, Werner Söderström, 1880.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa.
Emmalaksi sitä kutsuttiin tuota punaiseksi maalattua mökin pahaista mäkirinteessä maantien varrella. Sillä nimellä se oli käynyt aina siitä päivästä asti, jolloin Ellin äiti tyttöineen siihen muutti ja seinämät punamullalla punasi ja akkunalaudat valkasutti.
Oli sitä moni alussa oudostellut ja kyytipojaltakin kysässyt, kuka sen tuon Tuuteron Antin mökin nyt oli ostanut ja tuolla lailla komistanut. Vaan kun kyytipoikakaan ei muuta tiennyt, kuin että olipahan muudan lapsen-saanut vaimonpuoli tuolta alhaalta päin ja että Emmaksi nuo on tuota hokeneet, niin eivätpä ne kulkijatkaan siitä kovin paljo viisastuneet.
Koettivathan ne kirkonkylälläkin kestikievarin isännältä ja kauppamieheltäkin tiedustella, mikä ja mistä se Tuuteron mökin ostaja oli, vaan lihjaan meni sielläkin yritys. Ei sitä sen paremmin tiedetty, kuin että Emma sen nimi oli ja alhaalta kai se kotoisin oli, koskahan se sieltä päin tänne tuli.
No, vaan ei suinkaan se kirjoittakaan?… Tottapa sillä lie muuttokirja ollut, jossa nimi kyllä lyhentelemättä seisoo ja kotipaikka…
Oli kaiketi sillä se, eipähän ilman, ja minkäpähän muunkaan vuoksi suoraan pastorin luo ajoi, sillä hevosella se tullut oli … oikein kyydillä! Ja pastorihan se oikeastaan taisi ollakin, joka sille Tuuteron Antin mökin toimitti … sen luona ne kaupat kumminkin oli tehty ja ehdot sovittu. Tottapa sen pastori mahtaisi nimenkin tietää, vaan mikäpä sitä varta vasten utelemaankaan…
Tähän ne saivat tyytyä matkustajatkin niin hyvin kuin kyläläisetkin, sillä ei sitä pastoriltakaan tiedustelluksi tullut, Emmaksi sitä joka paikassa näillä seuduin kutsuttiin tuota alhaalta päin tullutta ja siitäpä se sitten mökinkin nimeksi Emmala johtui.
Kummallinen se muuton oli tuo Emmalan emäntä. Ei se juuri työtä tekevän näyttänyt — olihan muka pastorin lapsille ja vallesmannin rouvalle vähän ompelevinaan — siinä kaikki! Vaan kylää se kyliä laukkasi, enimmiten pappilassa, vaan joskus kauppiaassakin ja muualla, kun kahven ostoon tuli. Ja tyttö sillä aina piti muassa olla ja sitä se vasta hyväili ja hemmotteli, ett'ei tiennyt minkälaisiin vaatteihinkaan Ellinsä ehittäisi. Läninkikin se piti olla helmoista ja takaa päin niin helsingisti nypätty ja laskutettu, ett'ei vallesmanninkaan vanhimmalla röökinällä hetikään sillä lailla, ja lyhyt se sitten oli, että iletti, kun polviin asti paljas olis näkynyt, ell'ei sukanvarsilla toki olis peitellä koittanut.