Keltaisen talon lapset

Kirj.
Suomentanut
Toini Swan
Porvoossa,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1921.
I. Carey-äiti. II. Poikaset. III. Yhteinen nimittäjä. IV. Särkynyt piiri. V. Mitä on Julialle tehtävä? VI. Nancyn tuuma. VII. Vanhat eläimet uuteen asuun. VIII. Beulahin linnan ritari. IX. Gilbert lähettiläänä. X. Careyn perhe muuttopuuhissa. XI. Hartaushetki uuden kodin kynnyksellä. XII. Ann-serkku. XIII. Liian täydellinen. XIV. Neuvotteleva raha-asiainkomitea. XV. Me kuulumme Beulahiin. XVI. Postilaukku. XVII. Tuhattaituri. XVIII. Lordien huone. XIX. Vanhaa ja uutta. XX. Maalattu huone. XXI. Kulmikas perhe. XXII. Kumminlahjoja. XXIII. Lähellä hohtavaa muuria. XXIV. Kirje Saksasta. XXV. Oliven ensimmäinen voitto. XXVI. Eläintieteellinen isä. XXVII. Tupaantuliaiset. XXVIII. 'Tibi splendet focus'. XXIX. Kun työ ja huone kaunihilta näyttää. XXX. Kotisoppi. XXXI. Pilviä ja päivänpaistetta. XXXII. Uskaliaita yrityksiä. XXXIII. Hamiltonin äidin syntymäpäivälahja. XXXIV. Nancyn ensimmäiset tanssiaiset. XXXV. Tulipunainen ruusuköynnös.
Vähitellen saapui paikalle parvi myrskylintuja, Carey-äidin omia
poikasia. Ne liitelivät eteenpäin kuin pääskysparvi, hyppelivät ja
kiikkuivat laineilla, ja nostelivat pikku jalkojaan niin sirosti, että
Tom siinä tuokiossa rakastui niihin.
Oli kylmä, kolea päivä lokakuun lopussa. Itätuuli puhalsi vinhasti ja
ilmassa oli talven tuntua. Kapteeni Careyn asunnon edustalla odotti
ajuri matka-arkku vieressään ja vastakkaisista ikkunoista kurkistelivat
naapurit odottava ilme kasvoillaan.
Rouva Carey astui portaita alas Gilbertin ja Kathleenin seuraamana.
Gilbert kantoi äitinsä pientä matkalaukkua ja vaippaa, Kathleen hänen
sateenvarjoansa ja pikku Peter riensi portaitten alapäähän pientä
voileipärasiaa rintaansa vasten likistäen.
Rouva Careyn katse ei nyt ollut suloisen tyven kuten tavallisesti,
vaikkei mikään voinut tykkänään samentaa suloista, hempeätä
arvokkaisuutta hänen kasvoiltaan ja olennostaan. Kun hän nyt nopein,
varmoin askelin joukkonsa seuraamana astui portaita alas, näytti hän
oikein ihanne-äidiltä. Hän oli pitkä, kaunisryhtinen, korkeapovinen
nainen ja hänen kirkkaat silmänsä sekä raitis hipiänsä ilmaisivat
onnellista, tyytyväistä, toimintahaluista naista, joskin hänen
silmissään ja huulillaan juuri tällä hetkellä piili tilapäistä
levottomuutta.