Anaski

Kirj.
Kauppis-Heikki
Porvoossa,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1911
Elinkeinot. Mökkiläisenä ja herrain ruokkijana. Povarina. Jauhopuuhassa. Perunoilla eläminen. Kertomus rautatien työstä, Eliaksena olo ja hautamerkki. Aisamäessä pelimannina . Iltapakina. Kosinta-ajoiltaan. Kalastus-oppaana. Löytäjänä. Kuokkurien ruokkijana. Voinvälittäjänä. Hyväntekijänä. Elinkeinot matkoilla. Uutisviljelijänä. Pantti. Opetus- ja kasvatusalalla.
Elinkeinot.
Hänen varsinaiset elinkeinonsa olivat onkiminen, kortista ennustaminen
ja viulun soitto. Tämä viimeksi mainittu enemmän huvin kuin hyödyn
vuoksi. Omissa puheissaan hän antoi ymmärtää edullisimmaksi
elinkeinokseen huolettomien tavaran tallentamisen, ja joskus huomasivat
muutkin olevan siinä puheessa perää, vaikka ei niin suuressa määrässä
kuin hän itse uskotteli.
Anaski oli ulkonäöltään jylseäkasvoinen, pienet silmät syvällä knlmien
varjossa. Ei sattunut koskaan, ettei hän olisi jaksanut hillitä
itseänsä. Jos hänen kertomustensa kuuntelijat nauroivat katketakseen,
istui Anaski aivan tyynenä, juuri kuin kertoisi kaikkein totisinta
asiata maailmassa. Ja koska hänen elämässään ja varsinkin
kertomuksissaan löytyi joitain huvittavia paikkoja, panen tähän
näytteeksi muutamia.
Mökkiläisenä ja herrain ruokkijana.
Oli juuri jänisten ammunta-aika. Veneellinen herroja kulki pyssyin ja
koirain kanssa saaresta saareen, joissa aina syntyi tulimainen
möyhäkkä, kun koirat haukkuivat ja jahtitorvet toitottelivat. Anaski
oli aamupäivän onkinut muutaman salmen suulla ja meni puolen päivän
tienoissa lähi mökkiin, jossa paisteli ahvenensa, söi niistä osan ja
rupesi sitten ruokalevolle. Mökin joukot olivat ruishalmettaan
leikkaamassa, Anaski sai köllehtiä yksinään. Viimein tuli herroillekin
nälkä ja he laskivat veneensä mökin rantaan ja joku tuli kyselemään
ruokaa. Hän ajoi Anaskin ylös ja kysyi oliko hän talon miehiä.
— Ei tässä ole muitakaan näkynyt, vastasi Anaski kuonistellen itseänsä
pöydän päässä.