Nuori Suomi I-III / Novelleja ja kertomuksia suomalaisilta kirjailijoilta

Novelleja ja kertomuksia kotimaisilta kirjailijoilta
Helsingissä,
G. W. Edlund'in kirjapainossa,
1885-1886.
I. Kahdeksan tunnin kokemukset. II. Mammonan orjuus. III. Sokea.
Kirjoittanut Aarne.
— Emil, kultaseni? Ei hän ole kotona. Hän kuljeskelee ympärinsä, en
tiedä missä, ja kerää satuja suomalaiselle kirjallisuuden seuralle.
Kamarineuvoksen rouva huokasi syvään.
— Kun äidin ainoa poika on tullut fennomaaniksi, silloin Agata-kulta,
hän kyllä tietää saavansa kokea elämässä. Ajatella Emilini viikottain
ja kuukausittain paljaitten raakain talonpokain parissa, pieksut
jalassa… ehkäpä paljasjaloinkin. Olisihan voinut lähettää jonkin
Karhusen tahi Huttusen?… Nykyiseen aikaan ei panna mitään arvoa
sivistyneille ihmisille! Villitty Emil raukkani! Kirjoittaahan hän
artikkeleita Uuteen Suomettareen ja onhan hänellä suomea puhuvia
kumppaleita. Tosiaankin, niin pitkälle on tultu, että hän suoraan on
kieltäytynyt seuraamasta minua, omaa äitiänsä, X.Y.Z:n iltahuveihin
Alise on aivan hurjistuneena. Hän sanoo, ett'ei hän voi tanssia muualla
kuin siellä… Jumalan kiitos, että Emilin isä-raukka tuli
aateloituksi, ett'ei hän nimeänsä kumminkaan voi muuttaa. Muutoin
saisin varmaankin nähdä vielä senkin surun, että jonakin päivänä
kuulisin häntä puhuteltavan herra Kettuseksi tahi herra Hevoseksi…
Niin, voitko ajatella, että hän päivällisillä lankosi, kreivin luona,
julkisesti lausui hänestä olevan saman, oliko nimenä Hevonen vai
Hästesko…
— Herra Jumala, sanoiko hän todellakin niin?
— Tosiaankin, niin hän sanoi. Ja me olemme lihallisia serkuksia
Hästeskot ja me? Eikö ole niinkuin sanoin, että tuo hirmuinen
kielikysymys repii rikki kaikki hellemmät siteet? Jospa hän edes tekisi
minulle mieliksi ja naisi serkkunsa Kivinäsin Berthan. Hän on nykyjään
tullut kotia Schveits'istä… äidin nimi on Ehrenheim, Ruotsista, —
hänen pitäisi olla esikuvana. Mutta tietysti hän ei kuule minua, hän on
kuuro tässä niinkuin kaikessa muussakin mitä minä hänelle sanon.