Alhaisolauluja

E-text prepared by Jari Koivisto
Kirj.
Kössi Kaatra
Helsinki, Osakeyhtiö Työ, 1922.
Muut lauloivat…
I. Runokronikkaa vuodelta 1917.
Purkaus Punalippu Esitaistelijat Vappusäkeitä Vappu (Oulun Linnansaarella) Helatorstaina Uutta luotaessa Sydänkesäsäkeitä Neulankärjillä Maantiellä Bolshevikit Rampojen karnevaali Syy ja seuraus Latsarukset Nälkiinnytetty haamu Jäkäläkausi Miksei? Viattomain veri Ristinpuussa Vapauden vaipuessa Syys Vapaushumussa Lappi Idän jätti Rauha
Tulivuori Spartacus Käsissänsä kaikki karttuu ++ Eräälle työväentaiteilijalle Valkeuden tiellä Työn nuoriso Pyri pinnalle Sonetti Sorasointu Rochdalen kankurit Kirjaltaja Vuosiorja Nälkäisten katseet Mieroon Tapaturma Taksvärkistä kotiin Mestarituotteita Olkosi kalpa Kylän vanhusvainajille Luonnon esteitä Niinkuin Tuonen joutsen — Hautapuhe Laupeudensisar Mummon vuoteen ääressä Kuolinvuoteella Torpan täti Hassu Hannu Talvitarina Jaanan Janne
Käy kulkuni korven kautta. Sonetteja Tuskan tuokioina Valmiina Koljonselkä Talviyössä Kevätmyrsky Kevätsäde.
Muut lauloivat laulunsa yksilöille; runot helkkyvät heitä on ain ihannoineet. Mut lauluni mun — ei heille ne soineet, mun virteni joukoille, joukkojen töille.
Kaikk' kalpenee, mitä loi joku pylväs, joka taikurin työ, teko sankarin suuri, sen rinnalla, nyt mitä tarjoo juuri työnarmeijan askare ankara, ylväs.
Mikä taivaita hipova haltio harras, mikä hurmio huokuu sen luomisen työstä, kun tietänsä raivaa se orjuuden yöstä, joka askele allansa pettävä parras.