Puijolla

Kirj.
Kustaa Killinen
Näytelmäkirjallisuutta N:o 3.
Kuopiossa, G. Bergroth, 1885.
Matti Kajava | Rouva Kajava | herrasväkeä maalta. Aura, heidän tyttärensä | Aatami Pölckman, gihtinen, rikas herrasmies. Neiti Armida Antoinette Tralltunga. Iivari, maisteri. Palvelustyttö Puijolla. Leivo | ylioppilaita. Manninen | Neitoja ja nuorukaisia kaupungista.
Näyttämö kuvaa Puijoa tornineen, kuusia sen ympärillä, pari rahia ja kiviä.
(Kajava, rouva, Aura ja Pölckman tulevat torniin istumaan.)
KAJAVA: Voi turkanen kuink' on kuuma, ihan tällaisessa löylyssä ihminen sulaa, huh, huh, huh!
PÖLCKMAN: Hirveästi on palava ja minusta tuntuu että koko tämä rakennus heiluu ja huljuu (ottaa pelkääväisenä kiini kaidepuuhun) — Istu Anna Kajava, istukaa neiti Aura; minä luulen että saamme tämän rustingin paremmin seisahtumaan kun istumme rauhassa.
AURA: Voi mikä ihana näköala! Maksaapa vaivan kiivetä tänne; enpä milloinkaan ole nähnyt tällaista näytöstä.
PÖLCKMAN (Koettaa silmäillä ympärilleen, mutta pelollisena pitää kiinni kaiteesta). Onpa samettisoikoon kaunis näköala; tuoretta metsää luullakseni voimakasta maata; siihen kohoaa yks kaks kelpo tukkimetsä. Kyll' on kaunista; jos vaan ei olisi niin paljo tuota vettä; se minusta tekee väliä ikäväksi koko tämän situatioonin. Minä en juuri pidä paljosta vedestä, se on minusta enempi hyödytöntä ainetta, kun sitä nimittäin on niin paljo kun sitä tässäkin näkee.
KAJAVA: Kyll' on hyvää vesi ja vettäpä tarvitsemme nytkin, sillä ihan tässä muuten kuumuuteen läkähtyy. Tyttö hoi siellä alahalla! Tuopas sieltä kaksi pulloa seltteriä ja kaksi pulloa limonaatia.