Sanajalkoja: Vihkonen runoelmia

Vihkonen runoelmia
Kirj.
Kuopiossa,
Kuopion Uudessa Kirjapainossa,
1885.
Sanajalka. Suomen saloilta. Maanmies halla-yönä. Talvi-ilta Pohjolassa. Armas Suomenmaa. Vanha Matti ja nuori Matti. Aurinko ja kuu. Tuulet. Totti. Morsiusvuori. Aarno ja Aino. Lapsuuden muisto. Erästä Suomenkielistä alkeis-opistoa avattaessa. Johan Wilhelm Snellman'in 76:na syntymäpäivänä 12.5.1881. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 50:nä vuosipäivänä. Elias Lönnrotin täyttäessä 80 vuotta. Kuopion kaupungin satavuotis-juhlassa 10.9.1882. Kuopion juna. Kalevala. Kun Uno Cygnaeus täytti 75 vuotta. Pohjanmaan naisten valtiopäivä-anomuksia. Eräälle kihlatulle. Rekiretkellä Toivolaan. Alla Annin akkunan. Kuopion Vap. Palokunnan marssi. Kolmenlaiset lasisilmät. Laula, laula! Ihanteeni. Haavalle. Sitävarten varmaan. Laulakaa! Epätoivoisen jäähyväis-laulu. Kullalle. Ah, mun kultani. Kaikki kuiskan kullastani. Niskani syy. Maanviljelystä. Ikävissä. Murhe ja lempi. Tytön laulu kesällä. Kehtolaulu. Kanteleelle. Siunaus ja kirous. Minkäpä voipi. Nälkävuodelta. Koulu-elämästä. Venelaulu. Polska. Rakastunut. Herra Tuulihatun elämäkerta. Niitä näitä.
Sanajalka.
Metsän synkän siimehessä Sakeassa sammalessa Sanajalka kaino kasvaa; Juuret kiertelee kiviä Varret varpuja sepävi; Ei ole mullat muhkeaiset, Eikä mannut mahtavaiset Vartta vahvistelemassa Eikä juurta juottamassa; Ei se suureksi sukeu, Eikä kasva kaunihiksi, Kukkaa ei se kulloinkana Sanajalka kaino kanna. Tuomp' on tähden sanajalka Harvoin huomiota saapi, Usein unhotukseen jääpi; Ei se onni ollenkana Koita sille konsanahan, Että kauno-kiehkurassa, Soreassa sommelossa. Kera nurmen nunnusien, Kultapäiden kukkasien Käessä immen käydä saisi Taikka päätä kaunistaisi; Saloilla sanajaloilla Koto ompi koivikossa; Paimen pieni piipatellen, Ikävissä istuskellen Joskus tuota katselevi Joskus lehvän leikkoavi; Kaskimies sen poies perkaa Kasken kuivan kaltahalta, Ettei sankka sanajalka Tulta veisi viidakkohon, Kulettaisi kuusikkohon. Muut ne tuota tuskin tuntee, Tuskin tuntee, harvoin huomaa. Uskallanko nyt utala Sulon Suomeni sylihin, Jalon kansan jalkatielle Viedä vihkosen vähäisen Solmitun Sanajaloista ?