Pekka Sallinen: Kertomus 1808-9 v. sodasta / Juhani herttuan hovissa: Historiallinen kertomus

Kirj.
Porvoossa, Werner Söderström, 1886.
Kertomus 1808-09 v. sodasta
Riehuissa sodan, vaaroissaan, Mi miehuus väellä tuolla, Maa raukka, kuinka taisitkaan Niin rakastettu olla, Noin kallis kuinka olla voit Kuin pettua vaan leiväks soit!
Näin laulaa kuolematon runoilijamme Runeberg Suomen kansasta, jonka luonteen sodat, vainot, sorto ja nälkävuodet, sanalla sanoen kaikki kärsimykset ja onnettomuudet ovat karaisseet. Monesti on kansamme ollut häviämäisillään, mutta verivainioilla ja esi-isäin autioksi jääneillä asuinpaikoilla kasvoi uusia sukupolvia, jotka alkoivat huomaamistaan huomata tulevaisuutensa riippuvan kaikkein yhteisistä ponnistuksista. Sentähden pakosta yhdyttyä, sota-aikain lähestyessä Suomenmaata, tahtoivat Karjalaiset joka mies puolustaa maataan. Useimmissa sodissa jäivätkin he oman onnensa nojaan, etenkin kun viholliset äkkiä samosivat heidän kotitienoihinsa. Tällä tapaa olivat he etumuurina Venäjän kasvavaa valtaa vastaan ja saivat siitä hallitukselta palkkioksi kaikenlaisia etuja, mutta olivat velvolliset puolustamaan valtakunnan rajaa. Sen lisäksi annettiin heille aseita ja upseereja, jotka pitivät yleisiä aseharjoituksia. Siitä saivat alkunsa Karjalan vapaajoukot, jotka muodostivat n.s. Suomen sotilasrajan. Vuosisatojen kuluessa kunnostivat nämät itseään, ja Karjalan suksimiehet ja kivekkäät ovat saavuttaneet suuren maineen. Rajaseudut olivat siis hyvin varustetut, ja kun 1808-09 v. sota syttyi, ryhtyivät Karjalaiset innolla aseihin, suojellakseen synnyinseutuaan.
Saatuaan tiedon sodanjulistuksesta, pitivät pieliseläiset ja nurmekselaiset kirkonkokouksen, jossa he muun muassa valitsivat päälliköiksi talonpojan Olli Tiaisen ja nuorukaisen Iisakki Steniuksen, jota kotiseudulla sanottiin ylioppilaaksi.
Näiden ensi toimena oli hankkia miehilleen aseita. Pieliseläisillä oli kyllä 130 kiväriä, joita säilytettiin kirkon parvessa, kahdessa kirstussa. Edellisestä sodasta asti oli myöskin muutamia satoja latinkia ja pari rumpua lähelle kirkkoa kaivetussa kuopassa. Kun tämä ei riittänyt, läksi Tiainen Kuopioon Savon prikaatin ollessa siellä ensikertaa tässä sodassa. Kronstedt antoi hänelle 100 kiväriä ja joukon ampumavaroja ja nimitti hänet rajakatteiniksi. Uuden arvonsa merkiksi sai Tiainen vaskisen hatussa kannettavan Karjalan vaakunan ja maata laahaavan sapelin.