Haaksirikkoiset

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Kyösti Wilkuna
WSOY, Porvoo, 1912.
I. Haaksirikkoiset. Lakki. Kova kovaa vastaan. Hätäkello. Omaa saarnaansa kuulemassa. Leipä.
II. Rovasti ja renki. Vanhan häviö. Susi. Vaarallisella retkellä.
III. Tulevaisuuden mies. Puolue-elämää.
IV. Hallusinatsioneja. Oikea syyllinen. Rikottu kontrahti.
Ukko Halinen, konkurssintehnyt entinen liikemies, istui eräänä syyspäivänä pienen asuntonsa ainoassa suuremmassa huoneessa ja tirkisteli sanomalehteä. Hänen vaimonsa, harmaatukkainen nainen, jonka kasvoihin hiljaa kalvavat kärsimykset olivat jättäneet selvät jälkensä, istui miestään vastapäätä kuluneella sohvalla ja parsi sukkaa. Pitkät, harmaat vuodet olivat kuin huomaamatta liukuneet ohi, heidän joka iltapäivä istuessa näin vastakkain ja odottaessa postikonttorista tytärtään.
Rouva laski sukan helmaansa, huokasi hiljaa ja jäi katselemaan miestään, joka silmälasit punertavalla nenällään luki edelleen. Hänen harvatukkainen jäkäläpartainen päänsä tutisi hiljaa, mutta sen asento jyrkillä olkapäillä oli vielä pysty ja osotti, ettei vararikko ollut kyennyt hänen henkeään kokonaan lannistamaan.
Rouva tiesi liiankin hyvin, mitä hänen miehensä sanomalehdestä etsi ja ettei hän koskaan tulisi löytämään sitä mitä etsi, nimittäin uutista siitä, että heidän ainoa poikansa, Reino, olisi suorittanut insinööritutkinnon polyteknillisessä opistossa.
Reino oli ollut kolmatta vuotta ylioppilaana, kun isä joutui vararikkoon. Isä oli aikoinaan vähästä alkanut, mutta erinomaisella liikemieskyvyllään, älyllään ja tarmollaan kohonnut varsin huomattavaan asemaan. Hänen tehdaslaitoksensa edistyi nopeasti ja yhtämittaa laajensi hän liikuntapiiriään maailmassa. Mutta sitten tuli kriisi ja lisäksi sarja kaikenlaisia onnettomuuksia. Viikkokausia vaappui kaikki hiuskarvan varassa ja herra Halisen tukka harmaantui huomattavasti. Sitten luhistui vuosikausien tarmokkaalla työllä pystytetty rakennus. Tämän jälkeen seurasi tuo tavallinen näytelmä: ystävät ja kylänmiehet käänsivät selkänsä, entiset luotonantajat ja sukulaiset kylmenivät vennonvieraiksi, ja paikkakunnan ennen huomatuin perhe sai hiipiä syrjäiseen ja tuiki vaatimattomaan asuntoon. Rahalähetykset Reinolle katkesivat kerrassaan ja vanhukset jäivät kokonaan Anna-neidin niskoille, joka pian sen jälkeen onnistui saamaan postinhoitajan toimen paikkakunnalla.