Suomalainen linnanneiti josta tuli kuningatar

Produced by Eeva Ala-Heikkilä and Tapio Riikonen
Kirj.
Kyösti Wilkuna
Porvoossa, Werner Söderström Oy, 1911.
Luusin-yö Raaseporin linnassa. Kristiina-neidin joulu-uni. Kruunuton kuningas. Suomalainen kuningatar.
Luusin-yö Raaseporin linnassa.
Vuosi 1464 riutui viimeisillään. Aurinko, joka päivä päivältä oli käynyt yhä uneliaammaksi, oli nyt rentonaan asettunut talvilevolle, huolimatta näyttäytyä enää kokonaiseen viikkoon. Taivasta olivat nimittäin mainitun ajan verhonneet paksut, harmajat lumipilvet, jotka olivat kasvattaneet huoneen korkuisia kinoksia linnan muurien ympärille. Rengit olivat nihtien avustamina saaneet yhtä mittaa lapioida lunta, pitääkseen avoimina linnan vallien ulkopuolella olevaan karjapihaan sekä läheiseen Snappertunan kauppakylään johtavia teitä.
Pyhän Lucian päivän aattona, kolme päivää ennen joulua, lakkasi lunta satamasta, mutta taivas pysyi edelleenkin pilvessä ja ilma tyynenä. Linnan ympäristöt olivat peittyneet vahvoihin kinoksiin ja luonnossa näytti kaikki pysähtyneeltä ja kuolleelta. Ylhäällä porttitornissa oleva, laajaan susiturkkiin pukeutunut vartia istui hänkin liikkumattomana alallaan ja katseli herkeämättä kylää, jonka matalat savupirtit olivat niin lumeen hautautuneet, että siellä tuskin olisi uskonut ihmisasuntoja olevankaan, ellei sieltä ja täältä kinosten välistä olisi kohonnut savupatsaita. Ja yhtä mahdottomalta ihmisten olinpaikaksi olisi kylästä katsoen itse linnakin näyttänyt, siinä missä se pyöreällä kukkulallaan, lumesta täyttyneen vallikaivantonsa sisällä vartioi elotonta ympäristöään. Sen jykevät, ikkunattomat ulkomuurit olivat miltei puolitiestä kinoksiin peittyneet ja sen lautakattoja painoivat vahvat lumipatjat. Jollei pyöreätä päätornia olisi ollut olisi koko linnaa saattanut pitää kallioröykkiönä.
Torninkatolla kyyröttävän vanhan Olavin uneliaat kasvot elostuivat hiukan, kun linnan ulkoportti lyötiin auki ja turkiksiin huolellisesti kääriytynyt lihavahko mies ajoi kulkusten helistessä parivaljakolla ulos. Se oli linnan vouti, herra Abraham, joka kolmisenkymmentä vuotta sitten oli saanut ritarilyönnin Eerikki Pommerilaiselta. Hän oli syntyjään ruotsalainen, mutta oleskellut koko miehuutensa ajan Suomessa, missä hän oli mennyt naimisiin suomalaisen rälssimiehen tyttären kanssa. Avioliitostaan oli hänellä yksi tytär, Kristiina neito, joka asui vanhempainsa luona täällä Raaseporin yksinäisessä linnassa.